Muistutus Suhangon kaivoksen ympäristö- ja vesilupahakemuksesta

Suhangon työmaata

Rajat Lapin kaivoksille ry:n ja Villilohi ry:n muistutus Suhangon kaivosyhtiön vesi ja ympäristöluvista

MUISTUTUS                                                                                    28.3. 2024

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

ymparisto-lupa.pohjois@avi.fi

ASIA: MUISTUTUS SUHANGON KAIVOKSEN JA RIKASTAMON YMPÄRISTÖ- JA VESITALOUSLUVISTA SEKÄ TOIMINNAN ALOITTAMISLUVASTA JA VALMISTELULUVASTA, RANUA JA TERVOLA

Ympäristönsuojelulain ja vesilain mukainen lupahakemus.

Kuulutuksen julkaisupäivä 8.12.2023

Hakija Suhanko Arctic Platinum Oy (jäljempänä Hakija)

PSAVI/5695/2023

Muistuttajat:

Rajat Lapin Kaivoksille ry

℅ Vesa Puuronen

info@rajatlapinkaivoksille.fi

Villilohi ry

Mika Suutari-Jääskö

info@villilohi.com

info@rajatlapinkaivoksille.fi

MUISTUTTAJIEN ASIANOSAISUUDESTA

Perusteeksi asianosaisuudesta esitämme Suomen perustuslain ja Århusin sopimuksen kirjaukset kansalaisten ja heitä edustavien kansalaisjärjestöjen oikeuksista osallistua ympäristöä koskevaan päätöksentekoon ja ilmaista mielipiteensä. Perustelemme asianvaltaisuuttamme ja osallisuuttamme myös viittaamalla Euroopan Unionin tuomioistuimen ennakkopäätöksiin, kuten Burgenland-tuomioon ja Komission tiedonantoon, jossa vahvistetaan EU-oikeuden määrittävän asiavaltuudesta ja sen aiheettomasta rajoittamisesta:

“Kansallisten tuomioistuinten on tarvittaessa syrjäytettävä sellaiset säännökset, jotka ovat yhteen sopimattomia EU:n lainsäädännön kanssa, vaikka ne olisivat osa säädöstä tai määräystä. Tämän olisi koskettava muun muassa asiavaltuuden aiheetonta rajoittamista, jotta varmistetaan EU:n sääntöjen täysi tehokkuus.”

Muistuttajat ovat kansalaisjärjestöjä, joiden toiminnan tavoitteena on kaivostoiminnan ympäristövaikutusten estäminen ja rajoittaminen ja sitä kautta ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin lisääminen ja luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen.

Muistutuksen valmisteluun osallistuneet asiantuntijat:

Peter Brandt, DI, tiivisrakenneasiantuntija

Anne Harjuniemi, LL, KTK, Rajat Lapin Kaivoksille ry:n jäsen

Helvi Heinonen-Tanski, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, dosentti

Hannes Koljonen, Suomen Luonnonsuojeluliitto, ympäristöoikeuden asiantuntija

Minna Leppänen, rakennustekniikan diplomi-insinööri, tiivistysrakenneasiantuntija

Ulla Liski, geologi ja ympäristötekniikan DI

Jari Natunen, ympäristöbiokemisti, filosofian tohtori

Matti Ovaska, WWF suojeluasiantuntija, biologi

Tuula Putus, työterveyshuollon ja ympäristölääketieteen (emerita-)professori, Turun Yliopisto

Vesa Puuronen, professori, YTT, puheenjohtaja, Rajat Lapin Kaivoksille ry

Ulpu Rautava, sairaanhoitaja, energia- ja ympäristötekniikan insinööriopiskelija

Mika Suutari-Jääskö, puheenjohtaja, Villilohi ry

Jouni Taskinen, professori, Jyväskylän yliopisto sekä jokihelmisimpukoiden ja lohikalojen kantojen vahvistamista edistävän LIFE Revives -hankkeen johtaja

Leif Ramm-Schmidt, DI, kemia, erikoisala teollisuuden vaativien jätevesien käsittely

Sirpa Stoor, Rajat Lapin Kaivoksille ry:n jäsen

Hannu L. Suominen, FT, meribiologi, mikrobiekologi

VAATIMUS

Vaadimme, että Suhanko Arctic Platinum Oy:n (Hakija) ympäristönsuojelulain ja vesilain mukainen lupahakemus on hylättävä alla esitettävin perustein.

VAATIMUKSEN KESKEISET PERUSTEET

Ympäristöluvan myöntämisen edellytyksenä on muun muassa, että toiminnasta ei saa aiheutua terveyshaittaa tai merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Hakijan suunnittelemasta toiminnasta aiheutuisi merkittävää ympäristön pilaantumista ja sen vaaraa.

YVA-selostus on joiltakin osin vanhentunut tai puutteellinen. Esimerkiksi jokihelmisimpukoiden kartoitus on puutteellinen.

Rikastusprosessin kuvauksessa on ilmeistä, että Hakija on unohtunut rikkihapon ja kalkin käytön laskelmistaan kokonaan. Rikastusprosessin vesikierto ja virtaustiedot on puutteellisesti tai ei lainkaan kuvattu. Hakijan tulisi toimittaa nähtäville koerikastusraportti, jotta Hakijan laskelmat voidaan tarkistaa.

Hakemuksessa esitellään ksantaatinpoiston tutkimussuunnitelma. Lupaa ei voida myöntää hankkeelle, ilman, että tutkimuksen tuloksista on tietoa. Hakemuksessa tulisi myös olla asianmukainen arvio menetelmän toimivuudesta todellisissa olosuhteissa ja todellisella volyymilla. Koska ehdotetussa prosessissa käytetään rikkihappoa pH:n alentamiseen arvoon 4, pitäisi tämä rikkihappo huomioida päästölaskelmassa. Hapan vesi pitää sen jälkeen neutraloida sopivilla pH-säätökemikaaleilla, jota ei myöskään ole huomioitu laskelmissa. Veden alkaliniteetti on korkea, joka johtaa suureen haponkäyttöön. Sulfaattipitoisuus nousee edelleen tuntemattomalla määrällä. Käsittely nostaa jäteveden kokonaissuolapitoisuutta, kun myös vastaava kationimäärä huomioidaan. Hajoamistuote rikkihiili voi edelleen aiheuttaa vaaraa talvella, kun se ei pääse haihtumaan vesistöstä jääkannen takia. Ksantaattien poisto voi merkittävästi lisätä jäteveden kuormitusta. Hakemuksessa ilmenee vakavia virheitä vesitaseen ja päästöjen osalta. Vesitase ja päästöarvio pitää laskea uudelleen, kun tieto puhdistuskokeesta on saatu. Koska sekä jäteveden määrä että koostumus tulevat muuttumaan merkittävästi, vaikutusarviointikaan ei ole pätevä.

Suuntaa antava laskelma osoittaa, että rikastamon kiertoaste on liian korkea, ja sen takia prosessissa on merkittävä riski kipsaantumisesta. Joko jäteveden määrää pitää merkittävästi lisätä, tai rikastamon vesikiertoon on lisättävä kipsinpoisto.

Hakemuksesta puuttuu esitys typenpoistomenetelmästä. Hakijan ilmoittama typpipäästö vaikuttaa aliarvioidulta ottaen huomioon Hakijan ilmoittaman vuotuisen räjähdysainemäärän.

Kemijokeen johdettavan jäteveden koostumusarviointi ei vaikuta uskottavalta. Usean metallin jäännöspitoisuus kalkkisaostuksen jälkeen alittaa moninkertaisesti kyseisen metallin hydroksidin alimman liukoisuusrajan. Hakija ilmoittaa esimerkiksi, että kuparin pitoisuus voisi minimissään olla 3 pikogrammaa litrassa (0,003 µg/l), vaikka kupari on yksi päämetalleista koko kaivostoiminnassa.

Virheistä johtuen Hakijan vesistövaikutusarviointeja ei voi pitää pätevinä eikä uskottavina.

Hakija on tarkastellut yhteisvaikutusta Kemijokeen jätevetensä laskevien muiden kaivosten kanssa mutta ei suunnitteilla olevien hankkeiden kanssa.

Rikastamon jäteveden osalta on tarkasteltava rikastehiekka-altaalta prosessiin palautuvaa ja altaalta poispumpattavaa vesimäärää. Tässä laskelmassa ilmenee, että altaan pohjan ja patovallien läpi suotuu merkittäviä määriä prosessivettä. Kysymyksessä on yli 1 Mm3 vuodessa, josta vain puolet oletetaan saatavan talteen, eli nettohäviö on yli 0,5 Mm3 vuodessa. Koska kaivannaisjätedirektiivin mukaan ei ole mahdollista sallia näin suurten jätevesimäärien karkaaminen pohjavesin ja ympäristöön, on pohjan tiiveys parannettava huomattavasti. Tämä lisää puhdistukseen ohjattavan kokonaisjäteveden määrää ja kuormitusta vastaavasti. Laskelmia tulee korjata tältä osin.

Hakijan YVA-selostuksessa vuodelta 2013 todetaan, että hanke sisältää myös rikasteiden jatkojalostuksen metalleiksi samalla alueella hydrometallurgisessa prosessissa (Platsol). Mikäli tämä suunnitelma vielä on voimassa, pitäisi se sisällyttää hakemukseen, jotta prosessin lisäpäästöt ja muut vaikutukset tulevat selvitetyksi jo tässä vaiheessa.

Hanke on vesipuitedirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, 2000) vastainen, sillä se vaarantaisi Simojoen pysymisen hyvässä tai jopa erinomaisessa ekologisessa tilassa. Simojoen ympäristökuormitus on nykyisellään niin suuri, että se ei enää kestä lisäkuormitusta. Hanke vaarantaa Kemijoen alaosan hyvän tilan tavoitteen saavuttamisen ja Perämeren pohjukan pysymisen vesipuitedirektiivin edellyttämässä hyvässä ekologisessa tilassa 2027. Mm. hankkeen typpipäästö on merkittävä ja se romuttaa vesienhoitosuunnitelman typen vähennystavoitteen. Myös Konttijärven ekologinen tila laskisi hyvästä tyydyttävään tilaan.

Hanke on ympäristönsuojelulain 17 §:n vastainen, sillä haitta-aineiden pääsyä pohjaveteen ei voida hakemuksessa esitetyillä toimilla sulkea pois.

Hakemus on kaivannaisjäteasetuksen (2013) 7 § vastainen, koska Hakijan suunnitelmat  kaivannaisjätealueiden perustamisesta ja hoitamisesta eivät estä sitä, että jätealueista ei aiheutuisi maaperän, vesistön, pohjaveden tai ilman pilaantumista eikä muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa pitkänkään ajan kuluessa.

Hakijan esittämä asbestikartoitus on riittämätön eikä Hakija ole toimittanut asbestitutkimusten raportteja hakemuksen mukana, joihin asianosaisilla on oikeus Suomen perustuslain 20 §:n ja Århusin sopimuksen mukaan.

Hakemuksessa esitetyt fluoridikuormat vesistöissä ovat kestämättömän suuria. Fluoridi on hyvin toksista kaloille ja myös selkärangattomille eliöille jo hyvin pieninä pitoisuuksina. Hakemuksesta puuttuu arvio fluoridin haitoista.

VAATIMUKSEN YKSITYISKOHTAISET PERUSTEET

Tausta

Ympäristönsuojelulain mukainen hakemus koskee malmin louhintaa ja rikastusta, kaivosalueella muodostuvien jätevesien ja yhdyskuntajätevesien käsittelyä ja johtamista Kemijokeen sekä kaivannaisjätteen hyödyntämistä ja sijoittamista kaivannaisjätteen jätealueille. Toiminnan aloittamislupaa haetaan hakemuksessa tarkemmin eritellysti rikastamon sekä Konttijärven louhoksen toiminnalle ja vesien johtamiselle Kemijokeen.

Vesilain mukainen hakemus koskee Ruonajoen uoman uudelleenlinjausta, Ruonajoen valuma-alueen muuttamista tuotantovaiheen aikana, purkuputken vesistöjen alituksia, kahden sillan rakentamista Ruonajoen yli, putkilinjojen vientiä Ruonajoen yli, louhosten kuivanapitoa, Tavilampien täyttämistä sekä rikastamon raakavedenottoa Konttijärvestä ja järven keskivedenpinnankorkeuden nostoa. Valmistelulupaa haetaan vesistönalituksille ja -ylitykselle, toiselle sillalle, raakavedenotolle, Konttijärven keskivedenpinnan korkeuden nostamiselle sekä Konttijärven louhoksen kuivanapidolle. Lisäksi Suhanko Arctic Platinum Oy hakee kaivosalueella sijaitsevien lähteiden osalta lupaa poiketa vesilain 2 luvun 11 §:n 1 momentin mukaisesta lähteiden luonnontilan vaarantamista koskevasta kiellosta.

Aluehallintovirasto ei ole hankkinut hallintolain 31 §:n mukaisia riittäviä selvityksiä asian ratkaisemiseksi. Hakemuksessa esitetyt täydennykset ja liitteet ovat riittämättömiä, jotta hankkeen vaikutuksista saataisiin riittävä selvyys. Hanke todennäköisesti aiheuttaa haittoja ympäristönsuojelulain, kaivannaisjäteasetuksen ja vesienhoitolain vastaisesti.Lupahakemus on ympäristönsuojelulain 16 §:n maaperän pilaamiskiellon, 17 §:n pohjaveden pilaamiskiellon, 48.2 §:n lupaharkinnan perusteiden sekä 49 §:n luvan myöntämisen edellytysten vastainen. Lisäksi hakemuksessa esitettyjen tietojen mukaan hanke olisi kaivannaisjäteasetuksen 7 §:n ja vesienhoitolain 21 §:n vastainen.

SISÄLLYSLUETTELO

  1. Jätealueiden rakenteet

2.  Vaikutukset pohja- ja pintavesiin 

     2.1. Pohjavedet 

     2.2. Pintavedet 

2.2.1  Kemijoki

2.2.2. Ruonajoki

2.2.3. Simojoki

2.2.4. Ali-Konttijoki

2.2.5. Konttijärven keskivedenkorkeuden nosto

2.2.6.  Perämeren rannikkoalue

2.2.7.  Tavilampien tuhoaminen

 3. Vaikutukset kaloihin, eliöstöön ja kasvillisuuteen 

     3.1. Kemijokisuun edusta ja Perämeri 

     3.2. Ruonajoki                     

3.2.1  Ruonajoen luontaisen uoman siirto 

     3.3. Simojoki 

     3.4. Simojokisuun edusta 

  1. Pölyvaikutukset 

     4.1. Asbesti 

  1. Uraani 
  1. Vesitase, ksantaatit ja päästöt 
  1. Purkuputken linja 
  1. Sulkemissuunnitelma
  1. Sosioekonomisista vaikutuksista

 

Kirjallisuusviitteet

 

Liitteet:        

Tiivisrakenneasiantuntija Minna Leppäsen lausunto 27.3. 2024

RAmm-Schmidt Consulting LTD Oy lausunto 20.3. 2023

  1. JÄTEALUEIDEN RAKENTEET

Kaivannaisjäteasetuksen (2013) 7 § mukaan kaivannaisjätteen jätealue on perustettava ja sitä on hoidettava siten, että jätealueesta ei aiheudu maaperän, vesistön, pohjaveden tai ilman pilaantumista eikä muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ottaen huomioon alueen sijainti sekä alueen geologiset, hydrologiset, hydrogeologiset ja geotekniset ominaisuudet. Lisäksi jätealueesta ei saa aiheutua pitkänkään ajan kuluessa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ottaen huomioon syntyvä suotovesi ja muu jätevesi sekä eroosio.

Vaaran aiheuttamisen välttäminen edellyttää rakenteiden mitoittamista normaaleja maamekaniikan mitoituskäytöntöjä noudattaen, mitä Hakija ei ole tehnyt. Vaaran aiheuttamisesta tai pilaantumisen aiheuttamisesta ei saa jäädä epäilystä. Hankkeessa esitetyt rakenteet eivät poissulje sitä, etteikö hankkeella voisi olla haitallista kaivannaisjäteasetuksen 7 §:ssä tarkoitettua haittaa tai sen vaaraa.

Hakemuksessa ei ole esitetty kaivannaisjäteasetuksen eikä kaivannaisjätedirektiivin mukaista suunnitelmaa, jossa ympäristön pilaaminen on ”barrierilla” (eristerakenteilla) estetty. Jätealueita ei myöskään suunnitella rakennettavaksi, kuten Valtioneuvoston päätös kaatopaikoista edellyttää.

Valtioneuvoston päätös kaatopaikoista edellyttää seuraavaa:

  1. Pohjarakenteiden tiiveysvaatimukset:

Kaatopaikan maaperän (kivennäismaa tai kallio) on täytettävä sellaiset veden kyllästämän maan vedenläpäisevyys- (K) ja paksuusvaatimukset, että niiden yhdistetty vaikutus vastaa vähintään seuraavia vaatimuksia:

1) vaarallisen jätteen kaatopaikka: K ≤ 1,0 x 10–9 m/s ja paksuus ≥ 5 m; rikkipitoisen sivukiven läjitysalue

2) vaarattoman jätteen kaatopaikka: K ≤ 1,0 x 10–9 m/s ja paksuus ≥ 1 m; tavanomainen sivukiven läjitysalue

3) pysyvän jätteen kaatopaikka: K ≤ 1,0 x 10–7 m/s ja paksuus ≥ 1 mm, inerti, ei rapautuva jäte, josta ei liukene mitään

  1. Pintarakenteiden kerrokset:

Kerros

Vaarattoman jätteen kaatopaikka

Vaarallisen jätteen kaatopaikka

Pintakerros ≥1 m

Vaaditaan

Vaaditaan

Kuivatuskerros ≥ 0,5 m

Vaaditaan

Vaaditaan

Tiivistyskerros ≥ 0,5 m

Vaaditaan

Vaaditaan

Keinotekoinen eriste

Ei vaadita

Vaaditaan

Kaasunkeräyskerros

Vaaditaan

Tarpeen mukaan

Jätealueiden puutteelliset rakenteet vaarantavat pohja- ja pintavedet. Hakemuksen täydennyksessä (31.8.2023) Hakija kertoo, että tavanomaisen sivukiven jätealueet, kuten myös vaaralliseksi luokitellun rikastehiekan jätealue on suunniteltu alun perinkin suotuviksi eikä suunnittelun kriteerinäkään ole kaikkien suotovesien kerääminen. Sen sijaan hakija kertoo, että jopa puolet metalleja ja haitta-aineita sisältävästä suotovedestä toiminnan aikana ja toiminnan jälkeen kaikki suotovesi valuu käsittelemättöminä luontoon. Rikastehiekka-altaan vuotomääräksi on arvioitu jopa 1.000.000 m3 vuodessa. Tästä avioidaan saatavan talteen vain n. puolet.

Hakija esittää tavanomaisen jätteen alueella pohjarakenteeksi läjitystä suolle ja turpeen lisäämistä alueelle, jossa ei ole turvetta. Valtioneuvoston päätös  kaatopaikoista vaatii tällaiselle alueelle mineraalista tiivistettä ja kantavan pohjamaan K ≤ 1,0 x 10–9 m/s ja paksuus ≥ 1 m. Ja vaarallisen happoa muodostavan jätteen alueelle K ≤ 1,0 x 10–9 m/s ja paksuus ≥ 5m. Lisäksi Hakija esittää 1cm paksuista bentoniittimattoa rakenteeseen. Vaikka laboratoriossa voidaan tarpeeksi suurella kuormituksella saavuttaa turpeelle yksittäisissä näytteissä lähelle vastaavia vedenläpäisevyyksiä, on mahdotonta saavuttaa niitä luonnon turvepohjamaalla tai rakentamalla kerros korkean vesipitoisuuden turpeella joka pitää tiivistää kerroksella moreenia. Hakemuksessa ei ole myöskään esitetty tälle mitään toimivaa työtapaa. Bentoniittimatto ei paksuutensa vuoksi ole riittävä korvaamaan mineraalista eristettä, eikä sitä hyväksytä kaatopaikoilla pohjarakenteisiin. Bentoniitin paisuminen suotovedessä on myös epävarmaa.

Hakijan esittämällä turpeen päälle tehtävällä läjityksellä ei voida saavuttaa riittävää tiiveyttä kummassakaan rakenteessa, vaikka pohjalla käytettäisiin bentoniittimattoa. Jos tavoitellaan 100 % pohjarakenteen tiiveyttä, tulee pohja olla rakennettu yhdistelmärakenteella, jossa alimpana on satoja vuosia kestävä mineraalinen kerros (0,5-1,0m paksu) (BAT 35, VNP) ja sen päällä keinotekoinen eriste suojarakenteineen. Kaikki suotovesi kerätään silloin hallitusti jätealueelta eteenpäin ja mitään vaaraa ympäristön pilaamisesta ei tule. Korkearikkisen jätteen alueella on lisäksi suositeltavaa käyttää tuplayhdistelmärakennetta mahdollisten vuotojen tarkkailuun.

Turpeella pohjarakenteen tekeminen ei myöskään onnistu, koska se on painuva orgaaninen materiaali ja pohjan pitää aina olla kantava painumien ja läpivientien vuoksi (vnp kaatopaikoista). Kolmannen osapuolen (WSP) tarkistus osoittaa myös selkeästi turpeella rakentamisen puutteet. Sitä ei ole myöskään hyväksytty mihinkään yhdyskuntajätealueen rakenteisiin, vaikka siellä on olosuhteet huomattavasti suotuisammat (pienempi veden paine ja maatuva jäte).

Pintarakenteesta on esitetty moreenilla tehtävä peitto ilman tarkempia laatuvaatimuksia / rakentamisen aikaisia laadunvarmistuksia. MWEI BREF (vertailuasiakirja kaivannaisjätteiden hallinnan BAT-tekniikoista) BAT 38 tai Valtioneuvoston päätös 2007 mukaista korkealaatuista mineraalista peittoa on mahdotonta tehdä ilman todella tarkkaa laadunvalvontaa ja sopivaa kiviainesta. Lisäksi pintakerrokset eivät vastaa yllä olevia Valtioneuvoston päätöksen vaatimuksia. Vaarallisen jätteen rakenteessa tulisi lisäksi käyttää keinotekoista eristettä.  Tarvittavaa määrää sopivaa moreenia on tuskin edes saatavilla. Esitetystä pintarakenteesta puuttuu myös toimiva kuivatuskerros, jonka ansiosta osa sadannasta saataisiin menemään kasan ulkopuolelle.

Turpeella rakentamiseen ei ole työselitystä, jolloin voi varmuudella todeta, että se ei onnistu. On huomattava, että turve hajoaa mikrobiologisesti – joskaan ei kovin nopeasti. Hapellisissa oloissa lopputuotteet ovat hiilidioksidi ja vesi ja hapettomissa oloissa hiilidioksidi sekä metaani (Alexander, 1971). Hajoaminen on nopeampaa lämpimässä kuin kylmässä. Täten globaalin ilmastonmuutoksen mukana ilmaston lämpeneminen tapahtuu myös Lapin eteläosassa Suhangon kaivosalueella ja turpeen hajoaminen tulee nopeutumaan ilmaston lämpenemisen mukana. 

Muistutuksen liitteenä on rakennustekniikan DI, tiivistysrakenneasiantuntija Minna Leppäsen lausunto, jossa hän toteaa muun muassa, että ” Turpeen suuri kokoonpuristuvuus ja luontaisen hajonnan aiheuttamat epätasaiset painumat sekä alhainen lujuus estävät sen käytön kaatopaikkalainsäädännön mukaisena mineraalisena tiivistyskerroksena pohjarakenteessa. Turpeen päälle asennettu tiivistyskalvo vaurioituu jo asennusaikana yläpuolisten rakennekerrosten rakentamisen aiheuttamista muodonmuutoksista. Erityisen vaurioherkkiä kohtia ovat mahdolliset läpiviennit, kuten putkilinjat, ja liitokset muihin painumattomiin rakenteisiin. Turve on myös altis kuivumisesta johtuvalle halkeilulle.” Lisäksi hän toteaa, että ”Turpeen lujuutta ei ole pohjatutkimusraportin perusteella tutkittu. Turpeista ei ole myöskään ilmoitettu maatuneisuutta eikä tuhkapitoisuutta, joka kuvaa epäorgaanisen aineksen osuutta kuivasta turvemateriaalista.” 

Leppänen toteaa myös: Suunnitelmassa perustellaan turpeen käyttöä alhaisella vedenjohtavuudella, kyvyllä sitoa raskasmetalleja ja haitta-aineita, rakennuskustannuksilla sekä rakennettavuudella ja paikallisella saatavuudella. Raportissa todetaan, että ”vain yhden materiaalin hyödyntäminen pohjatiivisteessä muodostaa yhtenäisen ja saumattoman rakenteen, ilman mahdollisia vuotoreittejä erilaisten rakenteiden ja materiaalien liitoskohtiin. Lisäksi turvetiiviste mukautuu altaan pohjassa tapahtuville muodonmuutoksille, joten rakenteen vedenpitävyys ei ole herkkä altaan pohjan painumille.” Lisäksi todetaan, että ”pohjarakenteena turvekerros ei ole herkkä pohjavesivirtaukselle tai nosteelle, kuten keinotekoiset kalvorakenteet.” Turve ei kuitenkaan ole tasalaatuista eikä siitä tiivistyskerroksen rakentaminen ole helppoa, etenkään olemassa olevan joustavan turvekerroksen päälle, kuten suunnitelmassa sivulla 22 esitetään. Turvetta ei pysytä rakentamisen aikana tiivistämään korkean vesipitoisuuden vuoksi (Uotila 2004, vaan se häiriintyy ja vesi erottuu pinnalle. Kokoonpuristuminen vaatii pysyvää staattista kuormitusta. Turvetta voisi rakennusmateriaalina verrata kuitusaveen, mutta turpeen vesipitoisuus on vielä merkittävästi suurempi ja vaihtelualue laajempi sekä tuhkapitoisuus pienempi.  

Altaan pohjan muodonmuutokset ja painumat ovat epätoivottuja ja suorastaan suunnitteluvirhe, sillä pohjarakenteen pitää olla kantava ja kestää täytön aiheuttavat kuormitukset. Mahdolliset pohjamaan painumat voivat aiheuttaa tiivistyskerrokseen toimintaa heikentäviä siirtymiä ja halkeamia. Mitä ohuempi turvekerros on, sitä suurempi riski on, että se syrjäytyy kuormituksen alta. Turpeen ominaisuuksien luonnollinen hajonta ja epätasainen kokoonpuristuminen voivat muodostaa turvekerrokseen paremmin vettä johtavia vyöhykkeitä, joihin suotovirtaus keskittyy. Virtaus voi aiheuttaa sisäistä eroosiota huuhtoen hienoaineksia mennessään muodostaen siten yhä paremmin vettä johtavia vyöhykkeitä.

Leppänen toteaa myös, että Rikastushiekka-altaan pinta-ala on 470 ha ja suunniteltu lopullinen läjityskorkeus (+182) yli 30 m nykyisestä maanpinnasta (noin +146 m). Ilman kuivatuskerrosta rikastushiekan huokosvedenpaine voi aiheuttaa tiivistyskerrokseen merkittävän hydraulisen paineen, jonka takia läpäisevät vesimäärät moninkertaistuvat, kuten liitteen 1 taulukko 1 ja 2 osoittavat. Suunnitelmien mukaisen 0,3 m paksuisen turvekerroksen (k= 3 · 10-10 m/s) läpäisevä vesimäärä voi olla koko kentän ollessa käytössä ja sisäisen vedenpinnan korkeuden ollessa esimerkiksi 5 m noin 2 200 m3 vuorokaudessa; jos vedenpinta on 20 m korkeudella tai turpeen vedenläpäisevyys onkin suurempi esim. näytteistä mitattu 1,2 · 10-9 m/s, vesimäärä onkin nelinkertainen. Lisäksi turvekerrokseen voi kohdistua rikastushiekkatäytöstä jopa 400 kPa lisäjännitys – mikä onkaan turvekerroksen paksuus, kun rikastushiekkatäyttö on saavuttanut suunnitellun maksimikorkeutensa?

  1. VAIKUTUKSET POHJA- JA PINTAVESIIN

 

2.1. Pohjavedet

Palovaaran pohjavesialue on kaivosalueen välittömässä läheisyydessä ja vaarantuu kaivostoiminnan vuoksi. Ympäristönsuojelulain pykälässä 17, joka koskee pohjaveden pilaamiskieltoa, todetaan, että ainetta, energiaa tai pieneliöitä ei saa panna, päästää tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että :1) tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjaveden laadun muutos voi aiheuttaa vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle taikka pohjaveden laatu voi muutoin olennaisesti huonontua ;2) toisen kiinteistöllä olevan pohjaveden laadun muutos voi aiheuttaa vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle taikka tehdä pohjaveden kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää; tai 3) toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaa loukata yleistä tai toisen yksityistä etua. Pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton riippumatta pohjavesiluokituksesta. Eu:n vesidirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, 2000) 2. artiklassa määritellään pohjavesi tarkoittamaan kaikkia niitä vesiä, jotka ovat maan pinnan alla kyllästyneessä vyöhykkeessä ja suorassa yhteydessä kallio- tai maaperään.

Kaivosalue sijaitsee Kemijoen ja Simojoen välissä Lapin eteläosassa ja sijaitsee näiden molempien jokien valuma-alueella. Vedet virtaavat Kemijokeen Konttijärven ja Konttijoen kautta kaivoksen hankealueen pohjoisosasta. Vesien virta Simojokeen kulkee Ruonajoen kautta etelään hankealueen eteläpäästä. 

Hakemuksessa pohjavesiolosuhteita on kuvattu mm. seuraavasti. Kalliotopografia hankealueella vaihtelee jyrkästi. Malmiin liittyvien rakennegeologisten selvitysten perusteella aluetta leikkaa joitakin eri ikäisiä ja eri suuntaisia kallioperän deformaatiorakenteita.  Osalla näistä on merkitystä kallion louhinnan, louhosten stabiiliuden ja pohjavesivirtausten kannalta. Ahmavaaran ja Konttijärven suunniteltujen avolouhosten pohjoisreunalla sijaitsevat jyrkkäkaateiset, luode-kaakko-suuntaiset ruhjeet. Suunnaltaan pohjoiseteläinen laajan alueellisen jatkuvuuden rikkonaisuusvyöhyke sijaitsee Ahmavaaran avolouhoksen länsipäässä, Ruonajoen laakson lähellä. Ruhjeiden sijainteihin voi paikoin liittyä voimakkaampaa kallion rikkonaisuutta, muuttuneisuutta kallion pintaosissa ja paksumpi moreenipeite.

Hakemuksesta puuttuu visuaalinen ja kolmiulotteisesti hahmotettavissa oleva kuvaus hankealueen geologiasta ja kallionpinnan asemasta sekä pohjaveden pinnan asemasta ja yhteydestä pintavesistöön hankkeen eri vaiheissa. Edellä mainittuja kallioperän ruhjeita ei ole merkitty hakemuksen liitteenä karttoihin.

Hakemuksen mukaan pohjaveden tarkkailupisteiltä on saatavissa asennustiedot (putkikortit), mutta niitä ei kuitenkaan ole liitetty hakemukseen.

Koska visuaalinen esitys kallion pinnan asemasta puuttuu, ei ole hahmotettavissa miten kallion pinnan asema ja ruhjeet ohjaavat pohjaveden virtausta hankealueella ja sen vaikutusalueella.

Hakemusasiakirjojen perusteella ei ole mahdollista arvioida pohjaveden laadun tarkkailun riittävyyttä, koska kallion pinnan asema ja havaintoputkien pituus kallion pintaan nähden ei ole tiedossa.

Haitta-aineiden pääsyä pohjaveteen ei voida hakemuksessa esitetyillä toimilla poissulkea.Jos pohjaveden laatu heikkenee hankkeen seurauksena jätealueiden pohjarakenteiden rikkoutumisen tai muun syyn takia, haitta-aineita voi päästä hankealueen ulkopuolelle ja pintavesiin ilman, että niitä tavoitetaan pohjavesitarkkailun avulla.

Suhangossa, kuten kaikkialla Suomessa, sadanta on haihduntaan verrattuna niin suurta, että alueelle syntyy jatkuvasti pohjavettä. Tästä pohjavedestä osa nousee myöhemmin pintaan pintavedeksi mm. tihkupintoina tai lähteinä taikka puiden ja muiden kasvien sekä niiden juurimikrobien avulla. Lähteistä osa sijaitsee lampien ja jokien pohjalla, jolloin niitä ei silmämääräisesti nähdä. Veden nousupaikka voi olla suhteellisen pitkällä pohjaveden valumapaikasta, mutta yleensä pohjaveden liike seuraa maaperän kallioiden muotoja. Virtaamat seuraavat sateita tietyllä viiveellä. Pohjaveden synty on suurinta, jos maaperä läpäisee hyvin vettä, mikä tapahtuu parhaiten karkeissa maalajeissa kuten moreenissa tai sorassa ja myös kallioiden halkeamissa. Kaivoshankealueella maaperä läpäisee suhteellisen hyvin vettä.

Kaivoshankealueelle suunnitellun vesivaraston kohdalla alueen koillisosassa Ruonajoen yläjuoksulla maan korkeus on 156 – 157 meren pinnan yläpuolella ja saman vesivaraston lounaisosan puolella maan korkeus on 144 – 145 meren pinnan yläpuolella, joten maa viettää selvästi kohti Simojokea. Tämän vesivaraston syvyys on erittäin suuri, joten on olemassa vaara, että vesivaraston vesi tulee osin tihkumaan ympäröivään maaperään, sillä veden paine syvällä on suuri.  Sama viettosuunta näkyy myös raportin kuvasta 22.9., jossa näkymä ulottuu paljon pidemmälle etelään kuin pohjoiseen ja valitettavasti ilmeisesti etelästä katsoen osa näkymästä on leikkaantunut kuvasta pois. Kun maan viettosuunta on kohti Simojokea, on oletettavaa, että myös pohjaveden tärkein valumasuunta on etelään kohti Simojokea, kuten myös Ruonajoen pintaveden valumasuunta. 

Rikastamolta rikastehiekka-altaalle poistuvan rikastehiekan huokosvesi on prosessin korkean kierrätysasteen vuoksi kaikkein korkeimmin kuormitettu jätevesi. Se sisältää jäänteitä kaikista rikastuskemikaaleista. Sadevedet liuottavat sivukivistä ja rikkipitoisista sivukivistä jäännösmetalleja ja muita aineita, jotka joutuvat sekä pintavesiin että pohjavesiin. Samoin louhoksista ym. valuu jäännösmetalleja ja prosessikemikaaleja sekä räjähdysaineista peräisin olevaa typpeä ympäristöön myös pohja- ja pintavesiin. Lisäksi rikastehiekat tulevat olemaan näiden aineiden lähteitä toiminnan loputtua. Luontoon joutuvat vaaralliset alkuaineet tulevat todennäköisimmin olemaan mm. nikkeli, kupari, sinkki sekä koboltti sekä ekotoksikologian näkökulmasta hyvin haitalliset alkuaineet, kuten kadmium, kromi ja hopea sekä epämetallit kuten antimoni (vrt. myrkyllisyydessä täysin verrattavissa arseeniin) ja fluoridi sekä orgaanisten prosessikemikaalien jäänteet. Prosessikemikaaleista kriittisimpiä lienevät ksantaatit. 

On huomattava, että sulfaatti on sinänsä syövyttävää, joten erilaiset betoni- ja metalliputket sekä jopa kalliopinnat olisivat jatkuvasti alttiita rapautumiselle (syöpymiselle). Sulfaatti pelkistyy myös sulfidiksi, joka on samoin syövyttävää – sekä lisäksi tappavaa mm. ihmiselle ja kaloille.

Hopea on varsin myrkyllistä eri eliöille. Se kerääntyy mm. nisäkkäiden elimistössä liikkumiseen vaikuttavaan reiden soleus-lihakseen sekä asennon säätelyyn vaikuttaviin pikkuaivoihin hiirellä jo vain yhden ainoan viikon altistuksen jälkeen (Pelkonen ym. 2003).   Pikkuaivojen avulla nisäkäs tietää, onko se pystyssä tai makuuasennossa, joten liikkumisen säätelyssä ne ovat elintärkeät. Hopealle altistuminen häiritsee pikkuaivoja ja poron kulku muuttuu horjuvaksi, joten poro, joka pakenee sutta tai varoo autoja, on vaarassa. Poron soleus-lihas ja pikkuaivot ovat tärkeitä eläimen liikkumiselle, ja poron on pakko liikkua paljon.

Fluoridi on yleinen entsyymi-inhibiittori. Fluoridi on pehmeissä vesissä (kuten Suhangon alueen vesissä ja muutenkin meidän sisävesissämme), hyvin toksista kaloille ja myös selkärangattomille eliöille jo pitoisuudessa alle 0,5 mg/l (Camargo, 2003). Yleensä fluoridi vaikuttaa luuston kestävyyteen ja ihmisillä ja varsinkin iäkkäillä naisilla mm. lonkkanivelen luiden vahingoittumiseen. Pieni pitoisuus lisää luuston kestävyyttä mutta iso haurastuttaa niitä.

Täten ympäristöä ajatellen pohjavesinäytteessä mitatut fluoridipitoisuudet kuten 7,8 mg/l (hakemuksen sivu 223) ovat aivan liian korkeita pitoisuuksia samoin kuin taulukon 14-16 pohdinnat jopa yli 3000 % fluoridipitoisuuden noususta. Myöskään viittaus ihmisten juomaveden sallittuun maksimipitoisuuteen (1,5 mg/l) ei ole relevantteja ajatellen luonnon vettä, jossa esimerkiksi vedessä elävät hyönteiset tai kalat elävät vedessä koko elämänsä ajan. On myös huomattava, että meillä kasvit saavat ei-fluoridipitoista sade- ja muuta vettä. Taulukossa 14-6 on viitattu Kanadan sallimaan fluoridipitoisuuteen, joka osoittaa ekotoksikologista osaamista ja sitä arvoa ehkä voisi seurata.

Vuosikuorma 3841 kg/a fluoridia Ruonajokeen ja 4895 kg/a Konttijokeen ja 56257 kg/a Kemijokeen purkuputken kautta (raportin taulukot 11-2 ja 11-3) ovat aivan liian korkeita pitoisuuksia näiden jokien ja Simojoen suojelun kannalta. Ruonajoessa on vielä huomattava alivirtaama kevättalvella ja kalojen yms. on silloinkin elettävä. Se, että fluoridille ei ole edes ehdotettu mitään päästörajoja (osa 33.12.) osoittaa, että sen haittoja ei ole arvioitu, joten hakemus on tältä osin puutteellinen.

Alumiinikuorma Ruonajoen kautta Simojokeen on todennäköisesti myös sietämättömän suuri (taulukko 11-3, sivu 104). Haitallisten aineiden yhteisvaikutuksia ei ole arvioitu lainkaan.

Ksantaattien hajoamiseen voi liittyä lopputuotteena mm. rikkihiili (CS2), jonka tiedetään olevan miesten seksuaaliterveydelle haitallinen (Ma ym, 2010). Teollisuudessa miestyöntekijät ovat pitäneet rikkihiilialtistusta siviilielämänsä kannalta todella epämiellyttävänä.

2.2. Pintavedet

 Hanke on vesipuitedirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, 2000) vastainen, sillä se vaarantaisi Simojoen pysymisen hyvässä tilassa. Toiminta voisi estää myös sen, että Kemijoen alaosa ja Perämeren pohjukka eivät vielä 2027 olisi hyvässä ekologisessa tilassa, kuten vesipuitedirektiivi edellyttää kaikilta pintavesiltä.

Kaivoshankkeella on vaikutuksia useisiin vesienhoitolaissa tarkoitettuihin vesimuodostumiin, joita sitoo vesipuitedirektiivi. Vesipuitedirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on saavutettava pintavesien hyvä ekologinen ja hyvä kemiallinen tila sekä pohjavesien hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Suomi on pidentänyt määräaikaa, jolloin vesien hyvä tila on saavutettava viimeistään vuoteen 2027 mennessä.

Euroopan Unionin tuomioistuimen niin sanotussa Weser-päätöksessä todetaan, että jäsenvaltioilla on, jollei poikkeusta sovelleta, velvollisuus evätä lupa tietyltä hankkeelta, jos se voi aiheuttaa pintavesimuodostuman tilan huononemisen tai jos se vaarantaa pintavesien hyvän tilan ja hyvän kemiallisen tilan saavuttamisen kyseisessä vesipuitedirektiivissä  (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, 2000) säädettynä ajankohtana (C461/13).

Kaikkien pintavesimuodostumien kemiallinen tila on polybromattujen difenyylieettereiden ympäristönlaatunormin ylityksestä johtuen huono. Tämän lisäksi elohopean ympäristölaatunormi ylittyy mittausten perusteella rannikkomuodostumissa.

 2.2.1. Kemijoki

Vesienhoitosuunnitelmilla toteutetaan EU:n vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteita, joiden mukaan vesien tilaa ei saa heikentää ja niiden tilaa on parannettava vähintään hyvään tilaan vuoteen 2027 mennessä. Kolmannen vesienhoitokauden mukainen, eli voimassa oleva, Kemijoen vesienhoitosuunnitelma määrittelee Ala-Kemijoen ekologisen tilan hyvää huonommaksi.

Korkein hallinto-oikeus toteaa ratkaisussaan (KHO:2023:993): Vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman tavoitteena on, että pinta- ja pohjavesimuodostumien tila ei heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä, ja keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien tila ei heikkene ja että niillä on vähintään hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila ja hyvä kemiallinen tila. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että jäsenvaltiolla on velvollisuus evätä hanke, joka voi johtaa pintavesimuodostuman tilan heikkenemiseen tai vaarantaa hyvän tilan saavuttamisen (asia C-461/13, Bund für Umwelt und Naturschutz Deutchland e.V. vastaan Saksan valtio, ns. Weser-tuomio).Viranomainen on hakenut lakiin perustuvaa muutosta Kemijoen kalatalousvelvoitteisiin. Se perustellusti edellyttää vaelluskalojen luonnollisen elinkierron palauttamista Kemijokeen. 

 Kemijoki on jo nyt raskaasti kuormitettu ja sen kosket on valjastettu sähköntuotantoon, joten joessa ei ole enää luontaista lohikalojen lisääntymistä. Lapin liitto on voimassa olevassa Lappi-ohjelmassaan asettanut tavoitteekseen palauttaa vaelluskalat Kemijokeen (Lapin liitto, Lohikalojen nousu Isohaaran kalateissä). Tähän on periaatteessa mahdollisuuksia, mutta vaelluskalajoen kemiallisenkin laadun on oltava hyvä.

Hakija esittää hakemuksessaan laajalti tekijöitä, jotka ovat omiaan estämään Kemijoen hyvän tilan saavuttamisen, jopa sen edelleen heikentämisen tyydyttävää tilaa heikompaan tilaan sekä estämään uhanalaisten vaelluskalojen paluun. Tämä on ristiriidassa Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun ja Unionin tuomioistuimen tuomion kanssa.

Kemijoen pääuoma on luokiteltu alaosalta ja keskiosalta tyydyttävään ekologiseen tilaan. Ala-Kemijoella allastaminen ja perkaukset ovat hävittäneet alkuperäiset virtavesihabitaatit kokonaan, Keski-Kemijoella on jäljellä muutamia koskijaksoja. Vaellusyhteys sivujokien kutualueiden ja meren välillä puuttuu. Sekä ala- että keskiosan hydro-morfologinen tila on patoamisen ja säännöstelyn seurauksena huono.

Kemijoen vesienhoitoalueella on viisi 2000-luvulla toiminnassa ollutta kaivosta: kromikaivos Kemissä, kultakaivokset Sodankylässä ja Kittilässä, nikkeli-kuparikaivos Sodankylässä sekä kalkkikaivos Torniossa. Viimeisimpinä avattiin Kittilän kultakaivos vuonna 2009 ja Kevitsan nikkeli-kuparikaivos 2012.  Kaivosvesistä sekä usein myös kaivostoiminnan laskeumasta aiheutuu tyypillisesti typen, suolojen sekä haitallisten aineiden, kuten nikkelin kuormitusta. Uusien, suurten kaivosten avaaminen näkyy sulfaatin, nikkelin ja kokonaistypen kuorman kasvuna. Kaivosperäinen typpi on valtaosaltaan ammoniumtyppeä, joka on läväkasvustolle suoraan hyödyntämiskelpoinen, kun toisaalta luonnonhuutouman mukana tuleva typpi on tyypillisesti biosaatavaa vain 15% (Viite Kemijoen vesienhoitosuunnitelma 2022 – 2027).

Hanke ei täytä ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaisia luvan myöntämisen edellytyksiä. Jätevesien purkuputken purkualueella kuormitus on suurta, pitoisuudet ovat korkeita ja haitat ympäristölle merkittäviä. Haitallisten aineiden yhteisvaikutuksia ei ole arvioitu. Myöskään  suunnitteilla olevien kaivosten päästöjen ja Suhangon kaivoksen päästöjen yhteisvaikutuksia ei ole arvioitu.

Jätevesien purkupaikan alueella voi aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n mukaista haittaa sekä ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaista haittaa.

Jäteveden purkualueella olevien asukkaiden kuuleminen on ollut tosiasiallisesti puutteellista, vaikka laki ei siihen velvoita. Purkualueella oleva virkistyskäyttö ja ympäristön viihtyisyys kärsivät, erityisesti ottaen huomioon rasituksen voimakkuus ja kesto.

2.2.2. Ruonajoki

Ruonajoki on noin 29 km pitkä ja sen valuma-alue on kooltaan 201 km2.  Ruonajoki on luokiteltu keskisuureksi turvemaiden joeksi. Ruonajoen veden kemiallinen tila on luokiteltu hyvää huonommaksi (LAP ELY 2023). Ekologiselta tilaltaan hyväksi luokiteltuun Ruonajokeen kohdistuisi merkittäviä, vahingollisia ympäristövaikutuksia Suhangon kaivoshankkeen toteutuessa. Ruonajokeen kohdistuisi kuormitusta Ahmavaaran louhoksen sivukivistä, turpeen ja moreenin läjitysalueista sekä Konttijärven louhoksen sivukivistä ja turpeen läjitysalueista (Vesistövaikutusraportti sivu 20, Pöyry 2013). Sadevedet liuottavat rikkipitoisista sivukivistä jäännösmetalleja ja muita aineita, jotka joutuvat sekä pinta-, että pohjavesiin. Samoin louhoksista valuu jäännösmetalleja ja prosessikemikaaleja ympäristöön. Lisäksi rikastehiekat ovat ympäristöpäästöjen lähteitä, myös kaivostoiminnan loputtua.

Ruonajokeen kulkeutuvat eliöille vahingolliset alkuaineet tulevat olemaan mm. nikkeli, kupari, sinkki sekä koboltti sekä ekotoksikologian kannalta myrkylliset metallit kuten kadmium, kromi ja hopea sekä epämetallit, kuten antimoni ja fluori. Prosessikemikaaleista myrkyllisimmät ovat ksantaatit. Ruonajokea myöten edellä mainitut päästöt kulkeutuvat Simojokeen. Fluoridi on hyvin toksista kaloille ja selkärangattomille eliöille jo pitoisuudessa 0,5 mg/l (Camargo, J.A 2003. Chemosphere 50: 251–264). Hakijan mukaan Ruonajoen fluoridin vuosikuorma olisi peräti 4 895 kg, mikä on vesien- ja vesieliöiden kannalta aivan kestämätön määrä. Myös hopea on erittäin myrkyllinen eri eliöille. Lisäksi alumiinikuorma Ruonajokeen ja Simojokeen on erittäin suuri. Mikäli Suhangon kaivokselle myönnetään lupa, niin Hakijan on esitettävä tapa, miten hopean, fluorin ja ksantaattien päästöt ympäristöön estetään ja alumiinipäästöjä vähennetään merkittävästi. Lisäksi kaivosyhtiön on esitettävä tiedot siitä, kuinka paljon rikastehiekka-altaasta ympäristöön vuotavat vedet sisältävät erilaisia vahingollisia kemikaaleja.

 2.2.3. Simojoki

Simojoen pääuoma kuuluu Natura 2000-verkostoon (SAC). Simojoen alaosa on kokonaisuutena hyvässä ekologisessa tilassa, mutta merkittävän metsätalouden paineen vuoksi tila on riskissä heikentyä ilman toimenpiteitä. Simojoen yläosalla maa- ja metsätalouden hajakuormitus yhdessä muodostavat merkittävän paineen. Metsätalouden paine on myös tunnistettu Simojoen alaosan sivujoissa, joilla on huomattava vaikutus Natura-alueen vedenlaatuun.

Simojoen luonnontaloudellinen merkitys on suuri, koska EU-komissio on hyväksynyt sen Natura 2000-verkostoon luontodirektiivin perusteella (SAC-alue). Simojoki edustaa Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit -luontotyyppiä Natura 2000-luonnonsuojeluverkostossa. Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit ovat luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia jokireittejä tai niiden osia. Simojoen vesistöalue sijoittuu valtaosin Ranuan ja Simon kuntien alueelle. Joki saa alkunsa erämaisesta Simojärvestä ja laskee Perämereen Simon keskustaajaman kohdalla. Valuma alue on suhteellisen vähäjärvinen ja Simojoen vuodenaikaiset sekä vuosien väliset virtaamavaihtelut ovat suuret. Simojoessa on runsaasti koskia, etenkin alajuoksulla.

Simojoki on Tornionjoen ohella Suomen ainoa Itämereen laskeva joki, jossa on alkuperäinen lohikanta. Lohen lisäksi vesistössä tavataan alkuperäisinä kalalajeina muun muassa taimenta (erittäin uhanalainen), vaellussiikaa (erittäin uhanalainen), muikkua ja harjusta. Jokisuulla on myös pyyntivahva nahkiaiskanta. Simojoki on ns. kalavesidirektiivin kohde. Lohi- ja vaellussiikakannan tärkeimmät elinalueet painottuvat keski- ja alajuoksulle, minne suunnitellun Suhangon kaivoksen ympäristövaikutukset ulottuvat.

Simojoessa elää n. 4500 yksilön jokihelmisimpukkapopulaatio (Syväranta & Oulasvirta, 2023). Jokihelmisimpukka eli raakku on EU:n luontodirektiivin II ja V liitteen laji. Suomessa raakku on luonnonsuojelulain mukaisesti uhanalainen ja erityisesti suojeltava laji. Simojoessa on suomalaisten raakkujokien joukossa poikkeuksellinen, lohiriippuvainen raakkupopulaatio, (Salonen ym. 2017). Suomessa tiedetään olevan vain kolme jokea, missä raakun pääasiallinen isäntäkala on lohi. Lisäksi Simojoessa on ainoa suomalainen raakkukanta, joka elää joessa, mihin lohi voi nousta ja missä joen oma lohikanta voi lisääntyä luonnollisesti. Näistä syistä Simojoen raakku on kansallisesti erityisen arvokas ja erityisesti suojeltava. Jokihelmisimpukan valtakunnallisessa suojelusuunnitelmassa (Ympäristöministeriö, 2021) Simojen raakku on mainittu yhtenä prioriteettipopulaationa, jonka suojeleminen edistää lajin suojelua Suomessa erityisellä tavalla. Simojoen raakun suureen suojeluarvoon perustuen se valittiin yhdeksi kohdejoeksi raakku- ja lohikalakantojen elvyttämiseen tähtäävässä LIFE Revives -hankkeessa (2021-2027). Simojen raakun tulevaisuuden varmistamiseksi poikasia kasvatetaan LIFE Revives -hankkeessa Konneveden tutkimusasemalla ja niitä on jo palautettu takaisin kotijokeensa, Simojokeen.

Simojoen vesimuodostuman ekologinen tila on viimeisimmässä arvioinnissa pudonnut erinomaisesta hyvään tilaan ja vesimuodostuman tilan on arvioitu olevan riskissä heikentyä vesienhoidon 3. luokittelukauden (2022–2027 LAP ELY 2023) aikana. Luokittelussa käytettiin ekologisen tilan kuvaajina mm. päällyslevästön, pohjaeläimistön ja kalaston tilaa. Kemiallinen tila on sen sijaan arvioitu hyvää huonommaksi. Metsätalous on tunnistettu Simojoen merkittävimmäksi vesistökuormituksen lähteeksi, sillä noin 30 % Simojoen valuma-alueesta on ojitettuja turvemaita. Simojoen orgaanisen hiilen (humus) ainevirtaamien on havaittu kasvaneen pidemmällä aikavälillä. Tämä on linjassa Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) yhteistutkimuksen kanssa, jonka mukaan valumavesien ravinnepitoisuudet ovat sitä suuremmat, mitä enemmän suon ojittamisesta on kulunut aikaa (Finér, L. ym. 2020). Ilman mittavia valuma-alueen ennallistamistoimenpiteitä ojituksen aiheuttama ravinnekuormitus tulee edelleen kasvamaan. Simojoen ekologinen kantokyky on jo nyt äärirajoillaan valuma-alueelta nykyisin tulevan kuormituksen vuoksi ja lisäkuormitus voi aiheuttaa ennalta arvaamattomia seurauksia. Suomen lainsäädäntöön sisältyvän varovaisuusperiaatteen mukaisesti Simojokeen ei tule sallia Suhangon kaivosalueelta tulevaa jätevesien kiintoaine- ja kemikaalikuormitusta.

Lisäksi on huomioitava Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 993/2023, jonka kohdan 105 mukaan Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että jäsenvaltiolla on velvollisuus evätä hanke, joka voi johtaa pintavesimuodostuman tilan heikkenemiseen tai vaarantaa hyvän tilan saavuttamisen (asia C-461/13, Bund für Umwelt und Naturschutz Deutchland. Vastaan Saksan valtio, ns. Weser-tuomio). Simojoen tapauksessa nykyinen hyvän ekologisen tilan ylläpitäminen vaatii todennäköisesti entistä laajamittaisempia ja vaikuttavampia vesiensuojelutoimenpiteitä valuma-alueella.

Simojoki kuuluu niihin harvoihin Itämereen laskeviin jokiin, jossa on edelleen elinvoimainen ja alkuperäinen lohi- ja taimenkanta, mikä seikka tuodaan esille Suhangon kaivoshankkeen ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksessa.

Ruonajoki on nykyisellään hyvin tärkeä Simojokeen laskeva sivujoki, sillä sen alueella on monia lohikalojen kutupaikkoja.  Simojoki on suurelta osin juuri lohikalojen tähden Natura 2000-aluetta ja sen suojelun tärkeyttä on korostettu mm. julkaisussa (Simojoki Ympäristö.fi)

Simojoki on siis lohikalojen suhteen ainutlaatuinen ja se on äärimmäisen tärkeä koko Itämeren kannaltakin. Jos Suhangon kaivokselle annettaisiin sen hakema ympäristö- ja vesitalouslupa, olisi suuri todennäköisyys, että Ruonajoen saastuvien vesien kautta Simojen ekologinen tila heikkenisi ja se vaarantaisi näiden poikkeuksellisen arvokkaiden lohikalojen elämän ja lisääntymisen Simojoessa, mitä Vesipuitedirektiivi ei salli (KHO:2019:166). Asia koskettaisi koko Itämeren aluetta, sillä eri jokien lohikalat lisääntyvät jonkin verran keskenäänkin. 

2.2.4. Ali-Konttijoki

Kemijoen vesistön vesienhoitosuunnitelmassa todetaan sivun 119 taulukossa, että YVA:n (2013) perusteella mahdollinen riski on, että Ali-Konttijoen erinomainen ekologinen tila heikkenee eriomaisesta hyvään Suhangon kaivoshankkeen toteutumisen vuoksi. Niin sanotun Weser-tuomion kohdan 69 mukaan tilan huononeminen on kyseessä: “– –kun ainakin yhden kyseisen direktiivin liitteessä V tarkoitetun laadullisen tekijän tila huononee yhdellä luokalla, vaikka tämä huononeminen ei johda pintavesimuodostuman luokan alenemiseen kokonaisuudessaan”. Edellä mainitun tuomion mukaan jäsenvaltiolla on velvollisuus evätä lupa, jos se voi aiheuttaa tilan huononemisen. Hakija ei ole esittänyt toimenpiteitä, joiden avulla estetään Ali-Konttijoen ekologisen tilan heikentyminen. Ali-Konttijoen yläosalla taimen lisääntyy luontaisesti. Ajoittaisen veden vähyyden ja jokeen kohdistuvien päästöjen vuoksi taimenen luontainen lisääntyminen vaarantuu. Hakija ei ole esittänyt toimenpiteitä, joilla Ali-Konttijoen ekologisen tilan heikentyminen estetään.

 2.2.5. Konttijärven keskivedenkorkeuden nosto

Järvien vedenpinnan nosto johtaa järven eliöstön ja kalaston elohopeapitoisuuden nousuun. Pitoisuuksien nousu johtuu maaperän pintakerroksen sisältämän elohopean metyloitumisesta olosuhteissa, joissa maaperän ja kasviston orgaaninen aines hajoaa. Hapettomissa oloissa bakteerit voivat myös muuntaa maaperään ja sedimenttiin varastoitunutta elohopeaa metyylielohopeaksi (metylaatio), joka on vaarallista erityisesti lasten hermoston kehitykselle, myös sikiöaikana (THL 2024).

Metyylielohopea kulkeutuu mm, kalaa syövään ihmiseen paljon tehokkaammin kuin vastaava epäorgaaninen elohopea ja siksi mm. EU rajoittaa sen saantia ihmiseen (European Food Safety Authority, 2018), Tämä sitoo myös Suomea ja siksi ihmiset saisivat saada elohopeaa kalasta vain 1,3 mikrogrammaa/elopainoaan kohti viikossa. Myytävässä kalassa saa olla kalalajin mukaan 0,3 tai 0,5 tai 1,0 mg/kg elohopeaa (COMMISSION REGULATION (EU) 2022/617). Asia on varmistettava kirjanpitokalastuksella ja akkreditoidussa laboratoriossa tehdyllä kemiallisella analyysillä, jonka yleensä Hakija maksaa.

Alhainen happipitoisuus ja järven säännöstely tehostavat elohopean mobilisoitumista. Konttijärvellä tapahtuu suurella todennäköisyydellä vesieliöstön elohopeapitoisuuden nousua järven vedenpinnan noston ja vedenpinnan vaihtelun vuoksi. Konttijärvi on luokiteltu ekologiselta tilaltaan hyväksi (Lapin Ely-keskus). Konttijärven ekologinen tila laskee hyvästä tyydyttävään tilaan järven vedenpinnan noston, vedenpinnan vaihtelun ja kaivostoiminnan kemiallisen- ja kiintoainekuormituksen vuoksi. Raakaveden otto vaikuttaa ottokohteena olevan vesimuodostuman hydrologisiin ominaisuuksiin (mm. vesipinnan vaihteluun, virtaamiin, viipymiin ja alusveden vaihtuvuuteen.

Konttijärven patoaminen raakaveden ottoa varten ja siitä seuraava vedenpinnan korkeuden vaihtelu kuluttaa maastoa ja kasvillisuutta, joka voi johtaa järven sedimentin paksuuntumiseen ja hapenkulutus ominaisuuksien muuttumiseen. Laaja kasvillisuusalue jää jaksoittain veden pinnan alle, kasviainesta kuolee runsaasti ja jää järven pohjaan hajoamaan. Hajoamisprosessi kuluttaa pohjasta hapen ja mikrobikanta alkaa tuottamaan metaania. (Kemijoki Oy 2020, Ilmastolinjaus) Hakija ei ole huomioinut, että Konttijärven pinnan laskeminen raakaveden oton päättymisen jälkeen säännöstelyä edeltävälle tasolle voi johtaa ravinnekuorman väkevöitymiseen vesitilavuuden pienentyessä ja vielä vuosien kuluttua sisäisen kuormituksen kierteeseen.

Hakija ei ole esittänyt toimenpiteitä, joilla estetään vedenpinnan vaihtelun aiheuttamaa maaston kulumista ja runsasta orgaanisen aineksen päätymistä Konttijärven pohjaan. Hakija ei ole myöskään esittänyt varautumissuunnitelmaa Konttijärven happamoitumisen estämiseksi.

2.2.6. Perämeren rannikkoalue

Kemijoen vesienhoitosuunnitelmassa vuodelle 2022–2027 todetaan, että kaikki vesienhoitosuunnitelma-alueen rannikkovedet ovat tyydyttävässä tilassa. Simojoki laskee rannikkovesimuodostumaan, jonka nimi on Simo sisä. Kyseisen rannikkovesimuodostuman ekologinen tilaluokitus on laskenut edellisestä suunnittelukaudesta luokasta hyvä luokkaan tyydyttävä. Simon edustan rannikkoaluella tilan heikentymistä osoittivat kaikki fysikaalis-kemialliset laatutekijät (kokonaisfosfori, kokonaistyppi, näkösyvyys) ja biologiset laatutekijät (klorofylli, pohjaeläimet).

Kemijoen alapuolella on Kemi sisä -niminen rannikkovesimuodostuma. Sen tilaluokitus on tyydyttävä. Rannikolla on Kemijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelman 2022–2027 mukaan tarve vähentää klorofylli-, fosfori- ja typpikuormitusta. Jotta hyvä tila voidaan rannikkovesimuodostumissa saavuttaa, täytyy kuormitusta vähentää, ei lisätä.

2.2.7. Tavilampien tuhoaminen

Hakija esittää hakemuksen sivulla 88 Tavilammet tuhottaviksi, joko kuivattamalla tai pumppaamalla. Samalla tuhotaan Tavilampien vesieliöstö, mukaan lukien kalat. Eläinsuojelulain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Eläinsuojelulain 2 §:n pykälän mukaan lakia sovelletaan kaikkiin eläimiin. Hakija ei ole esittänyt toimenpiteitä, miten tuhottavilla Tavilammilla eläinten asianmukainen käsittely toteutetaan.

Vesilupaa Tavilampien tuhoamiseen ei tulisi myöntää ennen lampien luontoarvojen selvittämisestä. Lammissa voi esimerkiksi olla reliikkilajeja. Luontoarvoja vastaava tuho tulee korvata täysimääräisesti sillä olettamalla, että Tavilammet tuhotaan lopullisesti. Mikäli aluehallintovirasto päättää myöntää luvan Tavilampien tuhoamiseksi, tulee sen velvoittaa Hakija siirtämään alueen eliöstö toiseen vesistöön ja estämään vesistön tyhjentämisestä aiheutuva kuormitus alempiin vesimuodostumiin. Merkittävää tilapäistä haittaa tulee välttää.

Tavilampien tuhoaminen on totaalista. Hakijan tulee korvata tuhoamisesta aiheutunut haitta täysimääräisesti. Korvauksessa tulee huomioida, että kyseessä ei ole tilapäinen tai toistaiseksi aiheutuva haitta. Haitta on lopullinen.

  1. VAIKUTUKSET KALOIHIN, ELIÖSTÖÖN JA KASVILLISUUTEEN

YSL 49 §

Jäteveden ympäristöominaisuuksien puutteellisten tai kokonaan puuttuvien selvitysten vuoksi riittävät selvitykset jäteveden todellisista ympäristövaikutuksista puuttuvat. Sen vuoksi puuttuvat myös todelliset arvioinnit Kemijokeen laskettavan jäteveden vaikutuksista Kemijoen ekologiseen tilaan purkuputken lähialueella.  Myös arvioinnit jätevesien pitkäaikaisvaikutuksista alajuoksulla (ottaen huomioon  haitta-aineiden laskeutuminen ja sedimentoituminen sekä niiden vaikutus eliölajeihin) puuttuvat.

 3.1. Kemijokisuun edusta ja Perämeri

 Makeanveden lajeja, jotka pystyvät myös lisääntymään Perämeren vähäsuolaisissa osissa, ovat muun muassa muikku, karisiika, hauki, ahven, särki, kuha, made, harjus ja kolmipiikki. Kalat kutevat ja viettävät poikasvaiheensa jokisuissa ja merenlahdissa, mutta vaeltavat syönnöksellään kauempana rannikolla ja ulapalla.

Lupahakemuksessa sivulla 101 todetaan, että vuosittain Kemijokeen ja sitä myöten Kemijokisuun edustalle kertyy mm. alumiinia 3 091 kg, kloridia 247 283 kg, fluoridia 56 257 kg, kadmiumia 4 kg, strontium 2 473 kg, uraania 19 kg, sulfaattia 1 854 624 kg ja fosforia 1 855 kg. Kuten edellä olemme huomauttaneet, tähän arvioon sisältyy merkittäviä virheitä, erityisesti siitä syystä, että rikkihapon käyttö rikastamossa on ounohtunut laskelmista.

Raskasmetallit kulkeutuvat pohjaeläinten elinympäristöihin, päätyen sitten pohjaeläimiä syöviin kaloihin ja lopulta ravintoketjun huipulle ihmiseen. Vesiekosysteemin kunto on havaittavissa kenties selkeimmin kaloissa,  joilla on todettu sairauksia ja epämuodostumia päästölähteiden lähivesissä. Lisäksi on huomioitava, että Kemijoen vesienhoitosuunnitelmassa vuosille 2022–2027 (Lapin Ely-keskus, sivu 80) tavoitteeksi esitetään typpikuormituksen alentaminen Kemijoen alaosalla 11 %. Tämän tavoitteen estäisi Suhangon kaivoksen toteutuminen.

Suomessa kaupallisesti merkittävimpiä kalalajeja ovat silakka, siika, kilohaili, kuha, ahven ja lohi. Muikkua kalastetaan käytännössä vain Perämerellä ja Merenkurkun alueella, missä se on tärkeä saalislaji. Lisäksi Perämeren alueella pyydetään merkittävissä määrin lohta. Kuluttaja voivat tulevaisuudessa karttaa Perämeren alueelta pyydettyjä kaloja, niihin kerääntyneiden ympäristömyrkkyjen vuoksi, mikä aiheuttaisi taloudellisia tappioita alueen kaupallisille kalastajille.

Edellä mainittujen syiden vuoksi, on yleisen kalatalousedun valvonnan kannalta tarpeen, tutkia Suhangon ja muiden Kemijoen vesistöalueella sijaitsevien kaivosten ympäristöpäästöjen vaikutuksia kalakantoihin ja estää päästöjen mahdolliset haitat Kemijokisuun ja Perämeren alueella.

Hakijan tulisi esittää suunnitelma kaivosten päästöjen kalastovaikutusten (ympäristömyrkkypitoisuuksien) seurannasta Kemijoella ja merialueella. 

 3.2. Ruonajoki

Geneettisten tutkimusten mukaan Ruonajoessa on säilynyt Simojoen vesistöalueelle harvinainen eristynyt taimenpopulaatio. Ruonajoen taimenkannan perimä ja esiintymisalueet ovat suppeita, minkä vuoksi taimenkannan arvellaan olevan ympäristömuutoksia huonosti sietävä. Hakemuksen liitteenä (Suhangon kaivosalueen vesistöjen biologisen tilan selvitys. sivu 19. AFRY 2021) olevan selvityksen mukaan, taimen lisääntyy vain Ruonajoen latvaosalla, missä kaivoksen haitalliset ympäristövaikutukset ilmenisivät voimakkaimmin. Kaivoksen rakentamisen myötä Ruonajoen valuma-alue supistuisi noin 15 % ja jokeen tulevan veden määrä vähenisi merkittävästi, erityisesti taimenen lisääntymisalueella. Virtauksen huomattava väheneminen Ruonajoen latvaosalla johtaa erittäin todennäköisesti siihen, että taimenen mäti jää kuiville kevättalven minimivirtaaman aikana tai jokiuoman pohjan jäätyminen tuhoaa mädin. Lisäksi kaivosalueelta kohdistuu Ruonajokeen hienojakoista kiintoaineskuormitusta. Kuormitus on erityisen voimakasta rakentamisen aikana. Hienojakoinen kiintoaines pilaa taimenen kutualueiden pohjat. Taimenen luontainen lisääntyminen päättyy Ruonajoessa kaivoksen vahingollisten ympäristövaikutusten vuoksi. Lisäksi Ruonajoen latvaosalla on hakemuksen liitteenä olevan selvityksen (Suhangon kaivosalueen vesistöjen biologisen tilan selvitys. sivu 19. sivu 14. AFRY 2021) tulosten perusteella todennäköisesti suojellun kirjojokikorennon lisääntymisalue. Myös kirjojokikorennon lisääntyminen Ruonajoessa vaarantuu kaivoksen aiheuttamien haitallisten ympäristövaikutusten vuoksi. Hakija ei ole esittänyt hakemuksessa toimenpiteitä, joilla estetään edellä mainitut ympäristövahingot luontaisesti lisääntyvälle Ruonajoien taimenkannalle sekä alueella lisääntyville kirjojokikorennoille.

3.2.1              Ruonajoen luontaisen uoman siirto

Hakija on esittänyt siirtävänsä Ruonajoen 1 139 metrin pituisen jokiosuuden kulkemaan 780 metriä pitkässä kaivetussa uomassa. Uusi uoma oikaisee Ruonajoen uomaa huomattavasti. Käytännössä uusi uoma on kaivettu kanava, josta ei saa luonnonuoman veroista millään toimenpiteellä. Lisäksi kanavan rannoilla ei kasva vuosiin uomalle suojaa antavaa kasvillisuutta, mikä altistaa jokiosuuden suppo- ja hyydejäävahingoille. Ruonajoen ekologinen tila tulee vääjäämättä laskemaan hyvää huonommaksi, mikäli Suhangon kaivos aloittaa toimintansa. Lisäksi voi olla vaarana, että Ruonajoen yläosan vedet ohjautuvat aikanaan avolouhokseen. Ruonajoki on ainoa Simojoen sivujoki, jossa taimen lisääntyy luontaisesti. Ruonajoen luontaisesti lisääntyvä taimenkanta on vesistön erityispiirteistä riippuvainen ja geneettisesti ainutlaatuinen taimenkanta (vrt. Sokli. KHO 2022:38).  Ekologisen tilan tai sen osatekijöiden heikentämistä on pidettävä vesipolitiikan puitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdan a ja i alakohdissa todetun mukaisesti kiellettynä. Tällainen ekologisen tilan heikentyminen tai sen vaara oli katsottava ympäristönsuojelulaissa tarkoitetuksi ympäristön merkittäväksi pilaantumiseksi.

Ruonajoesta tuhoutuvalta 1 139 metrin jokiosuudelta tuhoutuu myös vesieliöstö, mukaan lukien kalat. Eläinsuojelulain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Eläinsuojelulain 2 §:n pykälän mukaan lakia sovelletaan kaikkiin eläimiin. Hakija ei ole esittänyt toimenpiteitä, miten Ruonajoen tuhottavalla jokiosuudella elävien kalojen asianmukainen käsittely toteutetaan.

Kaivostoiminta on Ruonajoen geneettisesti ainutlaatuiselle taimenkannalle vahingollista ja hakemuksen mukainen toteutustapa tuhoaa taimenkannan, koska sen elinalue supistuisi rakentamisen vuoksi ratkaisevasti ja koska Ruonajoen veden määrä ja laatu tulisi muuttumaan merkittävästi huonommaksi viitaten Korkeimman Hallinto-oikeuden päätökseen (KHO:2022:38), Ruonajoen taimenkannan heikkenemistä ja häviämistä on tässä tapauksessa pidettävä ympäristönsuojelulaissa tarkoitettuna merkittävänä pilaantumisena tai sen vaarana, jolloin kaivostoiminnasta aiheutuisi ympäristönsuojelulaissa tarkoitettua merkittävää ympäristön pilaantumista Ruonajoessa. Geneettisesti ainutlaatuisen taimenkannan häviämisen vaaraa tai taimenkannan olennaista heikentymistä on pidettävä myös ympäristönsuojelulaissa tarkoitettua erityisen luonnonolosuhteen huonontumisena. Hakijan korvausesitys 32.3. ei ole riittävä eikä eikä realistinen, sillä hankkeen voi katsoa vaarantavan Ruonajoen vedenlaadun ja  tehdä joesta pysyvästi elinkelvottoman taimenille. Hakija ei ole ottanut huomioon, että taimenkanta voi kokonaan tuhoutua, eikä ole esittänyt miten po. haitta korvataan.

 Patosuunnitelmien kolmannen osapuolen tarkastuksessa (20.10.2023) todetaan ”vapaasti virtaava vesi, joka on suoraan kosketuksissa bentoniittimaton kanssa, johtaa todennäköisesti bentoniitin huuhtoutumiseen ajan myötä.” Uoma jää pysyvästi bentoniittimatolla sisustettuun keinotekoiseen uomaan. Bentoniittimaton tarkoitus on estää veden valuminen Ruonajoesta kaivosalueelle ja maaperätutkimuksissa on todettu, että maaperä on vettä läpäisevää nykyisen uoman itäpuolella (uusi uoma tulee länsipuolelle). Hakijan tulisi esittää selvitys varautumisesta siihen, että Ruonajoen pohjaan asennettava matto kuluu koko matkalta ja alkaa päästää vettä läpi, siitä huolimatta, että päälle laitetaan 20cm kivimursketta. Bentoniittimatosta kuluva ja irtoava savi voi kerääntyä virtauksen mukana suvantokohtiin ja lähteä virtauksen voimistuessa liikkeelle. Savilieju voi tukehduttaa taimenen mädin.

3.3. Simojoki

Simojoella lohen poikastiheyksissä on ollut huomattavaa vuosittaista vaihtelua ilman selkeää yhteyttä jokeen nousseiden lohien määrään, eikä merelle vaeltavat smolttimäärät ole juurikaan runsastuneet pienpoikastiheyksien runsastumisen myötä. Runsastuneista emokalamääristä huolimatta Simojoen lohikannan tila on edelleen Euroopan yhteisen kalastuspolitiikan tavoitetasoa ja kansallisessa lohi- ja meritaimenstrategiassa asetettua tavoitetasoa heikompi (Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia 2020 Itämeren alueelle). Valtioneuvoston julkaisema Toimenpideohjelma Simojoen lohikannan elvyttämiseksi (Maa- ja metsätalousministeriö, Toimenpideohjelma Simojoen lohikannan elvyttämiseksi, 2022) toteaa, että Simojoen lohikannan vahvistumisen pullonkaula on lisääntymisen suuri vaihtelu poikasvaiheen heikon eloonjäännin takia, johon suurimmaksi syyksi epäillään Simojoen virtaamien äärevyyttä. Toimenpideohjelmassa niin ikään todetaan, että kaikki valuma-alueen toimenpiteet, jotka lisäävät pintavalunnan tai pohjavesien nopeaa virtausta mereen ovat haitallisia ja niitä tulisi järjestelmällisesti välttää. Vastaavasti kaikki toimenpiteet, joilla voidaan hidastaa vesien virtausta valuma-alueelta kohentavat Simojoen laatua lohen lisääntymisjokena. On todettu, että esimerkiksi voimakkaiden virtaamanvaihteluiden vuoksi Simojoella 1 + poikasilla eloonjäänti on heikompaa kuin Tornionjoella. Erityisesti lopputalven minimivirtaaman aikana lohen poikaskuolleisuus on todennäköisesti suurta (Luke, Lohenpoikasia runsaasti Suomen Itämereen laskevissa joissa, 2021).

Suhangon kaivoksen vaikutusalueen (Ruonajokisuu) alapuolella Simojoessa on runsaasti lohen lisääntymis- ja poikastuotantoalueita. Simojoen vedenlaatu vaihtelee suuresti paitsi vuodenajoittain, myös vuosien välillä. Vaihtelu kasvaa jokisuuta kohti. Vedenlaatu on hyvin riippuvaista vuoden sademäärästä seuraavasta valunnasta ja virtaamasta. Simojoen veden laadun parantamisen kannalta keskeisintä on vähentää valuma-alueelta tulevaa vesistökuormitusta. Laajamittainen kaivostoiminta vaikuttaisi vääjäämättä Simojoen valuma-alueen hydrologiaan ja lisäisi Simojokeen tulevaa kuormitusta.

Hakija ei ole esittänyt hakemuksessaan kaivosalueelta Ruonajoen kuljettamien päästöjen mm. hopea, fluori, vaikutuksia vedenlaatuun eri vuodenaikoina eikä em. päästöjen vaikutuksia lohen poikastuotantoon Simojoessa. Kevättalven minimivirtaaman aikana kaivosalueelta tulevat kiintoaine- ja ympäristömyrkkykuormitus ovat haitallisimmillaan lohen poikasten selviytymisen kannalta.  Hakijan tulee esittää arvio, miten kaivosten päästöt vaikuttavat Simojoen vedenlaatuun ja lohen poikasten kuolleisuuteen kaivoksen koko elinkaaren aikana ja esittää toimenpiteet, joilla vahingot estetään.

Simojoesta tavatut jokihelmisimpukat eli raakut esiintyvät suunnitellun kaivoksen suoran vaikutusalueen yläpuolella, Toljanjärvestä ylävirtaan. Simojoen raakun isäntäkala on kuitenkin lohi, jonka runsauteen, vaelluksiin ja esiintymiseen Simojoessa kaivoksen jätealtaan suotovedet voivat vaikuttaa esimerkiksi estäen lohen nousun raakkujen esiintymisalueille. On mahdollista, että erilaisten valuma-alueella tehtävien, kuormitusta vähentävien toimien ansiosta Simojoen ekologinen tila voisi tulevaisuudessa parantua sellaiselle tasolle, että raakun esiintymisalue voisi luontaisesti (tai poikasistutusten avulla) laajentua tulevaisuudessa joen keski- ja alajuoksulle—yhdessä vahvistuvan lohikannan kanssa. Suhangon suunnitellun kaivoshankkeen toteutuminen veisi pohjan tällaiselta tulevaisuuden skenaariolta. Raakun glokidium-toukat ovat herkkiä metallipäästöille: toukkien elossapysyminen aleni merkitsevästi 0,25 mg/l alumiinipitoisuudessa jo 72 tunnissa ja 0,5 mg/l rautapitoisuudessa jo 48 tunnissa (Taskinen ym. 2011). Raakun nuoruusvaiheet ovat myös herkkiä sulfaattipäästöille: EC50/LC50-arvo 7 vrk ikäisille raakun poikasille akuutissa 96 tunnin testissä oli 904 mg/L eli tässä sulfaattipitoisuudessa 50% poikasista kuoli 96 tunnissa (Karjalainen ym. 2023).

Koska Suhangon kaivosalueelle suunnitellaan suuren mittakaavan mukaista kaivoshanketta, myös toiminnasta aiheutuva pilaantumisriski kasvaa merkittävästi erityisesti silloin, jos vesienhallintaan liittyvistä riskitekijöistä (mm. rankkasateet) useat toteutuisivat samanaikaisesti. Hankkeen riskianalyyseissa ei ollut kuitenkaan tarkasteltu tällaista tilannetta eikä myöskään tilannetta, jossa riskit mahdollisesti ketjuuntuisivat. Arvioitaessa Suhangon kaivoshankkeen aiheuttamia riskitekijöitä Simojoen ainutlaatuiselle lohikannalle sekä sitä kautta potentiaalisesti myös Simojoen ainutlaatuiselle, lailla suojellulle direktiivilajille —jokihelmisimpukalle — ympäristönsuojelulain mukainen varovaisuusperiaate on otettava huomioon tulkittaessa ympäristönsuojelulain mukaisia luvan myöntämisen edellytyksiä.

3.4. Simojokisuun edusta

Simojokisuun edustalla esiintyviä vaelluskalalajeja ovat lohi, meritaimen, vaellussiika ja nahkiainen. Osa alueella esiintyvistä kalalajeista on luokiteltu uhanalaisiksi ihmisten aiheuttamien ympäristömuutosten vuoksi. Uhanalaiset kalalajit ovat pääosin lohikaloja ja useat niistä jokikutuisia vaelluskaloja. Uhanalaisista kaloista merikutuisia lajeja ovat mm. meriharjus ja karisiika. Merelle hakeutuvat, Simojoessa luonnonkudusta kuoriutuneet lohen smoltit aloittavat ravinnon käytön Simojokisuun merialueella. Suhangon kaivoksen alkuaine/raskasmetallipäästöt vaikuttavat vahingollisesti Simojokisuun uhanalaisten kalakantojen lisääntymiseen sekä lohikalojen elinkykyyn, kaloihin kertyvien ympäristömyrkkyjen vuoksi.

Raskasmetallit laskeutuvat vesistöjen pohjille suoraan pohjaeläinten elinympäristöihin, päätyen sitten pohjaeläimiä syöviin kaloihin ja lopulta ravintoketjun huipulle ihmiseen. Vesiekosysteemin tila/kunto on havaittavissa selkeimmin kaloissa.

Edellä mainittujen syiden vuoksi, on yleisen kalatalousedun valvonnan kannalta tarpeen, tarkastella Suhangon kaivoksen vaikutuksia kalakantoihin ja estää mahdolliset haitat Simojokisuun alueella.

  1. PÖLYVAIKUTUKSET

Kaivoksen ympäristöön leviävä pölylaskeuma on osin pysyvä ja sisältää happamia yhdisteitä. Pöly laskeutuu kasvien päälle, rikastuu ravintoketjussa ja päätyy ihmisten ja eläinten elimistöön. Hakijan esittämä pölymallinnus käsittelee ilmassa leijuvan pölyn vuosikeskiarvoa ja teoreettista laskeutumista tasaisesti eri etäisyysvyöhykkeille. Pölyäminen voi kuitenkin hetkittäin olla runsasta mm. vaihtelevan tuulen ja räjäytysten takia ja pölylaskeuma voi olla paikallisesti voimakas ja tuhota kasveja. Kallioperän kvartsi ja asbesti nostavat syöpäriskiä päätyessään hengitysilmaan.

Hakemuksessa arvioidaan, että epäedullisissa sääolosuhteissa pöly voi levitä muutamien kilometrien päähän pölylähteistä. Tiedetään kuitenkin, että pienhiukkaset (PM₂.₅) voivat kulkeutua ilmamassojen mukana jopa tuhansia kilometrejä ja poistuvat ilmakehästä tehokkaasti vasta sateen mukana.

Kevitsassa, joka on monimetallikaivos ja avolouhos kuten Suhankokin, on seurattu kaivostoiminnasta aiheutuneita ympäristöhaittoja. Räjäytysten aiheuttamat pölypäästöt ja rikastushiekkakasojen pölyäminen on aiheuttanut haitallisia muutoksia alueen kasvillisuudessa ja eliöstössä. Paikallisten poronhoitajien mukaan porojen ravintonaan käyttämä luppo on hävinnyt laajoilta alueilta kaivoksen itä-koillispuolelta, jonne pölyt kulkeutuvat. Myös muut porojen ravintokasvit ovat kärsineet pölyjen vaikutuksista ja pantaporoja seuraamalla on havaittu porojen myös välttelevän alueita, joissa ne ovat tavallisesti laiduntaneet.

4.1. Asbesti

Hakijan omistaman maa-alueen pinta-ala Suhangon kaivospiirissä on 3 728 hehtaaria, josta suunnitellut avolouhosalueet ovat yhteensä 234 hehtaaria. Kallioperätutkimukset koostuvat yli 100 000 kairanäytteestä. Kivinäytteiden mineraalikuitututkimukset Asbe Oy:n toimesta 3/2021 tehtiin vain kolmesta kairasydännäytteestä, joiden tulos oli negatiivinen (Tukes, Suhanko päätösliitteet, liite 1, 2023). Kolmea kairasydännäytettä ei voida pitää riittävänä arvioitaessa asbestin esiintymistä kaivospiirin alueella.

Asbestia kuitenkin on maaperässä, kuten hakemuksessakin sanotaan: “Malmi sisältää vyöhykkeitä, joissa esiintyy asbestimuotoisia mineraaleja.” Lisäksi: “Koerikastuksen yhteydessä malmista vapautui ilmaan asbestikuituja rikastamisen kaikissa tutkituissa vaiheissa. Sitova raja-arvo ylittyi murskauksen yhteydessä, missä ylitys oli 4-11-kertainen raja-arvoon nähden. Rikastushiekasta otetussa näytteessä oli huomattava määrä kuitumaisia tremoliitti-mineraalista lohjenneita kappaleita.”.

Hakija viittaa teettämiensä asbestitutkimusten tuloksiin. Rikastushiekan analyysit suoritti Institute of Occupational Medicine IOM ja tuloksissa viitataan julkaisuun Paterson & Cooke 2020.  Koerikastuksen työturvallisuusmittaukset tehtiin Asbe Oy:n toimesta. Kumpaakaan dokumenttia ei ole toimitetussa hakemusmateriaalissa eikä näitä ole toimitettu lupaviranomaiselle.

Saatavilla olevilla tiedoilla asbestikuitujen kartoitus on riittämätön ja suppeat tutkimukset herättävät epäilyn Hakijan välinpitämättömyydestä asbestin aiheuttamia riskejä kohtaan. Perustuslain 20 §:n ja Århusin sopimuksen mukaan asianosaisilla tulisi olla riittävät tiedot kaikista asiaan vaikuttavista seikoista. Asbestin osaltakaan näin ei ole.

Työterveyslaitoksen laatiman Asbestiriskien hallintaohjeet kaivoksille -ohjeistuksen mukaan asbesti- ja kuituselvityksen on katettava koko se alue, jolla louhintaa on tarkoitus suorittaa, ja sen on koskettava yhtä lailla sekä malmi- että sivukiveä. Asbesti- ja kuituselvityksen on katettava asbestin, muiden kuitumineraalien ja niiden ei-kuitumaisten muotojen esiintyminen. (Työterveyslaitos, Asbestiriskien hallintaohjeet kaivoksille, 2016). Hakemuksessa on oletettu malmilla ja sivukivellä olevan samankaltaisia piirteitä eikä vastoin Työterveyslaitoksen ohjeistusta ole esitetty asbesti- ja kuituselvityksiä sekä malmikivelle että sivukivelle.

Puutteellisten selvitysten vuoksi jää epäilys, että hakemus aiheuttaa ympäristönsuojelulain 49 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua terveyshaittaa.

Rikastushiekasta otetussa näytteessä oli huomattava määrä kuitumaisia tremoliitti-mineraaleista lohjenneita kappaleita. Hakemuksessa väitetään, että “tällaisten kuitujen terveysvaikutuksista on vähän tutkimustuloksia, mutta nykyisen tiedon valossa tällaisten kuitujen fysiologiset haitat oletetaan huomattavaksi rajoittuneemmaksi kuin asbestin.” ANSES (Ranskan elintarvike-, ympäristöterveys- ja työterveysvirasto, 2015)  mukaan ei voida poissulkea aktinoliitin, antofylliitin, tremoliitin, gruneriitin ja riebeckiitin fragmenttien terveysriskiä (ANSES, 2015).

Aikaisemmin luultiin, että vain tietyt mitat täyttävät ns. asbestiformiset kuidut ovat terveysriskin kannalta olennaisia. Tuolloin myös mitattiin ja tutkittiin vain näitä kuituja. Nykyisten tutkimustietojen mukaan myös muun mittaiset kuidut ja myös kuitujen fragmentit ovat yhtä lailla syöpää, erityisesti mesotelioomaa synnyttäviä (ANSES 2015 ja Boulanger ym. 2014).

Asbestikuidun aerodynaamisten ominaisuuksien vuoksi ne voivat levitä tuulten mukana ainakin kymmenien kilometrien päähän. Lupahakemuksessa ei ole arvioitu kaivosalueen ulkopuolella leviävien asbestikuitujen määrää tai tautikuormaa.

EU:n parlamentin täysistunto hyväksyi 3.10.2023 uuden direktiivin, jonka myötä asbestialtistumisen raja-arvoa alennettiin aiemmasta 0,1 asbestikuidusta kuutiosenttimetriä kohden arvoon 0,01 asbestikuitua kuutiosenttimetriä kohden. Uusi raja-arvo astui voimaan heti. Työterveyslaitoksen julkaisussa “Hiukkaset ja melu kestävässä kaivosympäristössä” (2016) mitattiin ilman asbestipitoisuuksia nimeltä mainitsettomassa avolouhoksessa. Asbestipitoisuus oli poravaunun hytissä 0,02 – 0,03 kuitua/cm3 ja rikastamon myllyhallissa 0,03 – 0,08 kuitua/cm3 eli uusien raja-arvojen puitteissa ilman asbestipitoisuus oli jatkuvasti liian korkea. Hakija ei ole esitellyt lainkaan millä keinoin aikoo varmistaa työntekijöiden riittävän suojautumisen asbestialtistukselta.

  1. URAANI

Lupahakemuksessa ei ole esitetty toiminnassa käsiteltävän uraanin määriä ja pitoisuuksia, eikä esitetty selvityksiä sen uraanin käsittelystä aiheutuvien kemiallisten ja ekologisten haittavaikutusten arvioimisesta YVA-lain uraanipykälän velvoittamalla tavalla.

Hakemuksessa esitetyt rikastusjätteiden uraanipitoisuudet eivät ole osoitus kaivostoiminnan yhteydessä käsitellyn uraanin määrästä ja pitoisuudesta, vaan pelkästään rikastusjätteeseen jääneestä uraanimäärästä. Uraani on muita metalleja herkemmin liukeneva happamaan rikastusliuokseen, eikä jäljelle jäänyt uraanimäärä kerro kuinka paljon kiviaineksesta on liotettu uraania pois, eikä sitä minne tuo liuotettu uraanimäärä on kaivosprosessissa joutunut.

Hakija on ensikädessä arvioinut, ettei uraanin kalkkisaostusta tarvita, koska jätevesi on simuloinnin perusteella jo erittäin puhdasta. Vain fosfori ja alumiini koaguloidaan pois. Joten, uraania ei ole ajateltu poistaa. Taulukon 11-2 mukaan uraania olisi vedessä 19 kg vuodessa. Mikäli uraanin saostamista pois jätevedestä ei tehdä, kiviaineksesta liuennut uraanin hajoamissarjan tuotteet päätyvät jäteveden mukana Kemijokeen, mutta tämän ympäristövaikutuksia ei ole hakemuksessa arvioitu riittävästi.

Uraanin myrkyllisyys on haitallista vesiekologialle, ja uraanin hajoamissarjen tuotteet ovat haitallisia työterveydelle ja kaivosympäristön puhtaudelle.

Koska uraania on malmiossa koko hankkeen alueella, tulisi uraanin hajoamissarjan tuotteet pyrkiä minimoimaan, estämään päästöt ja käsittelemään jätteet sekä uraani ottaa huomioon koko kaivoksen luvituksessasekä kaivostyöntekijöiden terveysseurannassa. Uraanin hajoamissarjan päästöistä aiheutuu terveyriskejä ja   ympäristöpäästöjä

Koska muistuttajilla ei ole tiedossa kaikki kairausdata, vastoin Århusin sopimuksen vaatimuksia ja Perustuslain 20 §:ää, uraanin määrän tarkka arviointi ei ole mahdollista.

  1. VESITASE, KSANTAATIT JA PÄÄSTÖT

 

 Rikastamon vesitaseen kuvauksessa on mitä ilmeisimmin unohtunut rikkihapon ja kalkin käyttö laskelmista perustuen Hakijan ilmoittamaan rikastamolta poistuvan prosessiveden määrään ja laatuarvioon. Todellinen sulfaattipitoisuus voi olla 3 – 5 kertainen. Rikastamon prosessiveden kiertoaste vaikuttaa liian korkealta, eli prosessissa on ilmeinen kipsaantumisriski. Tämä voi johtaa merkittävästi suurempiin jätevesimääriin. Hakijan tulisi toimittaa nähtäville koerikastusraportti, jotta laskelmat voidaan tarkistaa.

Kaivannaisjätesuunnitelmassa ilmenee, että rikastushiekka-altaan pohjan ja patovallien läpi suotuu merkittäviä määriä prosessivettä. Kysymyksessä on yli 1.000.000 m3 vuodessa kaikkein korkeimmin kuormittunutta jätevettä, josta vain puolet oletetaan saatavan talteen, eli nettohäviö on yli 500.000 m3 vuodessa. Koska kaivannaisjätedirektiivin mukaan ei ole mahdollista sallia näin suurten jätevesimäärien karkaaminen pohjavesin ja ympäristöön, on pohjan tiiveys parannettava asetusten mukaiseksi. Tämä lisää puhdistukseen ohjattavan kokonaisjäteveden määrää ja kuormitusta vastaavasti. Laskelmia tulee korjata tältäkin osin.

Hakemuksessa esitellään ksaantinpoiston tutkimussuunnitelma, jonka toimivuudesta ja käyttökelpoisuudesta miljoonien kuutioiden vesimäärien käsittelyyn vuodessa ei ole vielä mitään tietoa. Suunnitelman mukaan jäteveden pH pitää laskea arvoon 4 ja käsittelyn jälkeen taas neutraaliksi. Tämä kuluttaa merkittävän määrän happoa ja emästä. Tämä muuttaa jäteveden koostumusta niin merkittävästi, että ilman uutta laskentaa ei voida lupaa myöntää.  

Kemijokeen johdettavan jäteveden koostumusarviointi herättää kysymysmerkkejä. Usean metallin jäännöspitoisuus kalkkisaostuksen jälkeen alittaa moninkertaisesti kyseisen metallin hydroksidin alimman liukoisuusrajan. Hakija ilmoittaa esimerkiksi, että kuparin pitoisuus voisi minimissään olla 3 pikogrammaa litrassa (0,003 µg/l), vaikka kupari on yksi päämetalleista koko kaivostoiminnassa. Tämä ei ole uskottavaa.

Hankkeen typpipäästö on merkittävä ja vastoin Kemijoen vesienhoitosuunnitelmaa, jossa keskeisenä tavoitteena on joen typpipitoisuuden alentaminen 11%. Hakemuksesta puuttuu esitys typenpoistomenetelmästä. Hakijan ilmoittama typpipäästö vaikuttaa aliarvioidulta ottaen huomioon Hakijan ilmoittaman suuren vuotuisen räjähdysainemäärän.

Hakemuksessa esitetyt fluoridikuormat vesistöissä ovat kestämättömän suuria. Fluoridi on hyvin toksista kaloille ja myös selkärangattomille eliöille jo hyvin pieninä pitoisuuksina. Hakemuksesta puuttuu arvio fluoridin haitoista.

Kemijokeen on suunnitteilla pumppuvoimaloita, joiden johdosta virtausvaihtelut tulevat entisestään voimistumaan. Syntyy uusia alivirtaamatilanteita. Tämä on uusi asia, jota Hakija ei ole huomioinut.

Asiaa on tarkemmin kuvattu Leif Ramm-Schmidtin lausunnossa, katso liite 2.

  1. PURKUPUTKEN LINJA

 

Hakija on esittänyt linjauksen purkuputkelle. Putken linjalle osuu useita pienvesiä, joihin kohdistuu kaivuutöiden vuoksi kiintoainekuormitusta. Kiintoaines tiivistää ja täyttää virtavesiuomaa ja pilaa arvokalojen lisääntymis- ja pienpoikasalueet. Hakija ei ole esittänyt toimenpiteitä, joilla kaivuutöiden haitalliset vaikutukset estetään. Lisäksi purkuputken rinnalle tehtäneen huoltotie. Hakija ei ole esittänyt tietoja huoltotiestä, joten sen vaikutuksia alueen luontoon ja vesistöihin ei voida arvioida. Purkuputken linjalla on happamia sulfaattimaita. Hapettuvat sulfidit muodostavat rikkihappoa, mikä on erittäin myrkyllistä vesieliöstölle. Hakijan on esitettävä suunnitelma huoltotiestä ja sen luontovaikutuksista ja suunnitelma, kuinka vahingot estetään. Huoltotie ylittää monilta kohdin virtaveden. Ylityskohtiin on tehtävä silta tai muu vastaa rakenne, joka ei estä vesieliöstöä liikkumasta jokiuomaa myöten.

Kaivosalue ja purkuputken tekeminen tuhoaisivat mm. suovalkkua, jonka hävityksen ja uudelleen istutuksen paikallinen luvittaja toki on jo siunannut. Uudelleen istutuksen onnistuminen on epävarmaa. Hakemuksessa ei ole ollenkaan pohdittu, että purkuputki voisi vuotaa ja siitä tihkuisi jätevettä johonkin kohtaan maastossa. Hakemuksessa ei ole pohdittu, miten mahdolliset pienet vuodot kartoitettaisiin, sillä todellisuudessa muoviputket ja niiden liitokset vuotavat varsin usein eri syistä.  

  1. SULKEMISSUUNNITELMA

Sulkemissuunnitelman (Liite 4.02) sivulla 67 todetaan ”Kaivannaisjätealueiden suotovesien laatu on heikko tai niitä muodostuu erityisen paljon: kuorma pohjaveteen ja/tai vastaanottaviin vesistöihin muuttuu liian suureksi. Pohjaveden ja pintavesien tila heikkenevät. (…) Ruonajoki on suhteellisen pieni virtavesi ja sen kalakanta on herkkä. Alapuolinen vesistö on lisäksi Natura-vesistö.” Sulkemissuunnitelman (liite 4.02) sivulla 100 todetaan, että aktiivinen puhdistaminen lopetetaan ja vesien annetaan valua ympäristöön, mikä on kestämätöntä, sillä tällä tavalla toimittaessa Ruonajoen  ja sitä kautta Simojoen vedenlaatu säilyy heikkona vuosisatoja ja kalakannat sekä muu vesieliöstö vaarantuvat. Jätekivikasojen suotuvat rakenteet tulevat lisäämään tämän riskin toteutumisen vaaraa

Kaivoksen sulkemiseen ja jälkihoitotoimintojen varmistamiseksi tarpeellinen vakuusvaatimusehdotus on perusteeton: se ei perustu todellisiin suunnitelmiin eikä selvityksiin perustuviin arviointeihin ko. toimenpiteiden kustannuksista. Esitetty peittokustannusten keskiarvo 7,8 EUR/m2 ei missään tapauksessa ole riittävä, kun vaatimuksena on vaarallisten jätteiden peittäminen tiiviillä rakenteilla. Tyypillinen kustannus on 30 – 40 EUR/m2 (viite BREF-asiakirjat).

Suunnitelmissa esitetty ohut kasvukerros ei ole riittävä lopulliseksi rakenteeksi estämään sade- ja sulamisvesien imeytymistä täyttöön ja edelleen huuhtomaan ja liuottomaan rikastushiekasta haitallisia aineita. Jos pintarakenne on läpäisevä, pohjarakenteeseen kohdistuva hydraulinen ja kemiallinen kuormitus jatkuu, vaikka täyttövaihe on jo loppunut. Tehokas pintarakenne koostuu pinnan muotoilusta, huonosti vettäläpäisevästä tiivistyskerroksesta ja sen päällä olevasta kuivatuskerroksesta sekä ylimpänä olevasta pintakerroksesta, joka toimii vesivarastona ja kasvualustana sekä tiivistyskerroksen routasuojauskerroksena (Ali-Tolppa 2021). Sulamishetki on tyypillisesti pintarakenteen vesitaseen kannalta kuormittavin tilanne, jolloin pintakerroksen vedenpidätyskyky ja varastokapasiteetti ylittyy etenkin, jos kaltevuudet ovat pieniä. Ämmässuolle rakennetuissa pintakoerakenteissa, joiden kaltevuus on 1:7, todettiin, että pelkästä moreenista rakennettu pintakerros läpäisi rakenteeseen kertyvästä vedestä 72 % ja pintavalunnan osuus oli 30 % (haihdunta ei ole mukana vesimäärissä) (Reiman A. 2019). Moreeni ei siten ole tehokas pintarakenne, jos halutaan estää veden pääsy täyttöön. (ks. tarkemmin Minna Leppäsen lausunto, liite 1) 

  1. SOSIOEKONOMISISTA VAIKUTUKSISTA

Vaikutukset muihin elinkeinoihin

Simojoen lohikannan tila vaikuttaa merkittävästi kaupallisen kalastuksen toimintamahdollisuuksiin ja puuttuu siten kalastajien perustuslain 15 §:n ja 18 §:n turvaamiin oikeuksiin. Lohella on rannikkokalastuksen tulonmuodostuksessa merkittävin rooli juuri Perämeren alueella. Lohi kuuluu EU:n yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) kautta kiintiöillä säädeltäviin lajeihin. EU:n yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevan perusasetuksen 1380/2013 tavoitteiden mukaisesti kalastusmahdollisuudet (kalastuskiintiöt) tulee asettaa niin, että kalakantojen hyödyntäminen kestävän enimmäistuoton mukaisesti saavutettaisiin mahdollisimman pian ja viimeistään vuoteen 2020 mennessä kaikkien kalakantojen osalta.

Lohen kalastusmahdollisuuksien asettaminen perustuu kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) neuvonantoon, jossa huomioidaan Itämeren eri lohikantojen mahdollisuudet saavuttaa kestävää enimmäistuottoa vastaava taso vaelluspoikastuotannolla mitattuna. Lohen kalastuskiintiöt ovat siis suoraan riippuvaisia eri lohijokien vaelluspoikastuotannosta. Simojoen vaelluspoikastuotanto on toistaiseksi selvästi sekä YKP:n tavoitetason, että Suomen lohi- ja meritaimenstrategiassa (Valtioneuvoston periaatepäätös 2014) asetetun 80 % minimitavoitteen alapuolella. Lohen kohdennettu kaupallinen kalastus on ollut vuodesta 2022 kiellettyä Itämeren pääaltaalla ja vuoden 2024 koskevassa kalastuskiintiöpäätöksessä EU:n kalastusneuvosto laajensi kieltoaluetta siten, että lohen kaupallinen kohdennettu kalastus on sallittua vain Perämerellä (ICES osa-alue 31). Perusteluna päätökselle oli Selkämereen laskevan Ruotsin Ljungan -joen lohikannan heikentynyt tila. Simojoen lohikannan heikentyminen voisi johtaa myös Perämeren kaupallisen lohenkalastuksen kieltämiseen.

Lohen ohella Simojoen valuma-alueella tapahtuvat muutokset vaikuttavat potentiaalisesti myös erittäin uhanalaiseen vaellussiikaan sekä erityisesti erittäin uhanalaiseen meritaimeneen. Siika on saaliin arvossa mitattuna Suomen rannikkokalastuksen tärkeimpiä saalislajeja ja Simojoki on Tornionjoen ohella merkittävin vaellussiian lisääntymisjoki Suomessa. Taimenkantojen tilasta Simojoessa ei ole selkeää kuvaa, mutta vesipuitedirektiiviin seurantadatan perusteella taimenesta on Simojoella lähinnä yksittäisiä havaintoja. Tämä indikoi Simojoen vesistön taimenkannan olevan todella kriittisessä tilassa. Meritaimenen heikosta tilanteesta kertoo myös se, että luonnonvarainen meritaimen rauhoitettiin uudella kalastusasetuksella (2016) kaikelta kalastukselta koko merialueella vuodesta 2019 alkaen.

Ammattikalastuksen ohella Simojoen kalakantojen ja jokiympäristön tilan parantaminen vaikuttaa olennaisesti matkailuelinkeinon kehittämismahdollisuuksiin. Voimakkaan merikalastuksen takia Simojoen nousulohimäärät ovat olleet pitkään vaatimattomia, mikä on luonnollisesti vaikuttanut myös kalastusmatkailun suosioon. Kasvaneet lohimäärät ovat kuitenkin lisänneet kalastusmatkailijoiden kiinnostusta Simojokea kohtaan. Simojoki on hyvän sijaintinsa takia erittäin potentiaalinen kohde kalastusmatkailun kehittämiseen, joten vaelluskalakantojen elvyttämisen epäonnistuminen voi vaarantaa merkittävästi tai jopa estää kalastusmatkailun kehittämisen Simojoella. Simojoen kalastusmatkailun potentiaalista antaa viitteitä se, että Simojoen kanssa hyvin verrannollisella Ruotsin Byske-joella kalastusmatkailun arvo nousi 2010-luvulla 5,4 miljoonasta Ruotsin kruunusta 12,6 miljoonaan kruunuun (Melin 2015)

Isosydänmaan paliskunnan mukaan Suhangon kaivoksen aiheuttamat negatiiviset vaikutukset alueen poronhoidolle ovat erittäin merkittävät. Kaivoshanke sijoittuu paliskunnan kevät- ja kesälaidunalueille ja on tällä alueella laiduntavien porojen, tärkeä vasoma-alue.

Porojen seurantatiedot osoittavat porojen olevan kaivospiirin alueella keväästä aina alkusyksyyn. Kaivoksen toteutuessa kaivospiiri ja sen vaikutusalueella olevat laidunalueet menetetään vähintään vuosikymmeniksi, ellei jopa lopullisesti.

Kaivoksen perustaminen tuhoaa alueella poronhoidon, joka on luonnon näkökulmasta kestävä elinkeino, harjoittamismahdollisuudet. Hakijan esittämä hanke on Poronhoitolain 2 §:n vastainen, koska siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle.

Kirjallisuus

Alexander, M. 1971. Microbial Ecology. John Wiley & Sons, Inc. New York.

Ali-Tolppa, J. (2021) Kaatopaikan pintarakenteiden liukoisuusprosessit ja vesitase. Diplomityö, Tampereen yliopisto https://trepo.tuni.fi/handle/10024/136205

ANSES 2015. French Agency for Food, Environment and Occupational Health, What are the health effects on workers of cleavage fragments of quarried minerals? https://www.anses.fr/en/content/what-are-health-effects-workers-cleavage-fragments-quarried-minerals

Camargo, J.A. 2003. Fluoride toxicity to aquatic organisms: a review. Chemosphere 50: 251-264

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, 2000

https://eur-lex.europa.eu/resource.html?uri=cellar:5c835afb-2ec6-4577-bdf8-756d3d694eeb.0010.02/DOC_1&format=PDF

Finér, L. ym. 2020. Metsistä ja soilta tuleva vesistökuormitus 2020. MetsäVesi-hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:6. Saatavilla < https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162009 >

Guillaume Boulanger, Pascal Andujar4, Jean-Claude Pairon, Marie-Annick Billon-Galland, Chantal Dion6,Pascal Dumortier, Patrick Brochard, Annie Sobaszek, Pierre Bartsch1 Christophe Paris, and Marie-Claude Jaurand. Quantification of short and long asbestos fibers to assess asbestos exposure: a review of fiber size toxicity. Environmental Health 2014, 13:59. http://www.ehjournal.net/content/13/1/59

Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia 2020 Itämeren alueelle. Valtioneuvoston periaatepäätös 16.10.2014. Maa- ja metsätalousministeriö 2015. Saatavilla < https://mmm.fi/documents/1410837/1720364/lohistrategia.pdf/9b56926a-944c-4fc2-99cb-6573bb902d18 >

Karjalainen, J., Hu, X., Mäkinen, M., Karjalainen, A., Järvistö, J., Järvenpää, K. Sepponen, M. & Leppänen, M.T. 2023.  Sulfate sensitivity of aquatic organism in soft freshwaters explored by toxicity tests and species sensitivity distribution. Ecotoxicology and Environmental Safety 258 (2023) 114984.  https://doi.org/10.1016/j.ecoenv.2023.114984

Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosille 2022–2027. Lapin Ely-keskus

https://www.doria.fi/handle/10024/185060

Kemijoki Oy 2020, Ilmastolinjaus https://www.kemijoki.fi/media/raportit-ja-selvitykset/ilmastolinjaus_kemijoki_oy.pdf

Lapin liitto, Lohikalojen nousu Isohaaran kalateissä

Lohikalojen nousu Isohaaran kalateissä

Luke, Lohenpoikasia runsaasti Suomen Itämereen laskevissa joissa, 2021

https://www.luke.fi/fi/uutiset/lohenpoikasia-runsaasti-suomen-itamereen-laskevissa-joissa

Ma, J.Y., Ji, J.J., Qing, D., Liu, W.D., Wang, S.Q., Ning, W. & Chen, G.Y. 2010. The effects of carbon disulfide on male sexual function and semen quality. Toxicol. Ind. Health. 2010 Jul;26(6):375-82. doi: 10.1177/0748233710369127. Epub 2010 May 26. PMID: 20504827)

Maa- ja metsätalousministeriö, Toimenpideohjelma Simojoen lohikannan elvyttämiseksi, 2022

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164293

Melin, D. 2015. Sustainable development of recreational fishing and fishing tourism in Sweden. Kungl. Skogs- och Lantbruksakademien: Salmon and their management – new perspectives under changed conditions. Saatavilla <http://www.ksla.se/wp-content/uploads/2015/07/Daniel-Melin.pdf>

Pelkonen, K. H.O., Heinonen-Tanski, H & Hänninen, O. O. P. 2003. Accumulation of silver from drinking water into cerebellum and musculus soleus in mice. Toxicology 186: 151-157.)

Reiman, A. (2019) Kaatopaikan pintarakenteen toiminta: Ämmässuon koerakenteet. Diplomityö, Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/118308

Salonen, J.K., Luhta, P-L., Moilanen, E., Oulasvirta, P., Turunen, J. & Taskinen, J. 2017. Atlantic salmon (Salmo salar) and brown trout (Salmo trutta) differ in their suitability as a host for the endangered freshwater pearl mussel (Margaritifera margaritifera) in northern Fennoscandian rivers. Freshwater Biology 62:1346-1358. DOI: 10.1111/fwb.12947.

Simojoki Ympäristö.fi

https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/luonnon-monimuotoisuus/suojelu-ennallistaminen-ja-luonnonhoito/natura-2000-alueet/simojoki 

Syväranta, J. & Oulasvirta, P. 2023. Jokihelmisimpukkapopulaation tilan selvitys Simojoella 2022–2023. ALLECO RAPORTTI N:O 44/2023.

Taskinen, J., Berg, P., Saarinen-Valta, M., Välilä, S. Mäenpää, E., Myllynen, K. and Pakkala, J. 2011.  Effect of pH, iron and aluminum on survival of early life history stages of the endangered freshwater pearl mussel, Margaritifera margaritifera. Toxicological and Environmental Chemistry 93(9): 1764-1777.

THL 2024. Elohopea. https://thl.fi/aiheet/ymparistoterveys/ymparistomyrkyt/elohopea

Tukes, Suhanko päätösliitteet, liite 1, 2023

https://tukes.fi/documents/5470659/146445268/Suhanko_paatosliitteet_20230215.pdf/3c2b31e9-4a1d-4695-ac39-b6824383e6da/Suhanko_paatosliitteet_20230215.pdf?version=1.0&t=1676460868550

Työterveyslaitos, Asbestiriskien hallintaohjeet kaivoksille, 2016

https://www.julkari.fi/handle/10024/130143

Työterveyslaitos, Hiukkaset ja melu kestävässä kaivosympäristössä (HIME), 2016

https://www.julkari.fi/handle/10024/130135

Ympäristöministeriö, 2021. Jokihelmisimpukan eli raakun suojelun strategia ja toimenpidesuunnitelma 2020–2030. Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:4. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-197-9

Liitteet

Minna Leppäsen lausunto 27.3. 2024 (Liite 1)

Ramm-Schmidt Consulting Ltd Oy lausunto 20.3.2024. (liite 2)

Jaa artikkeli:

Jaa Facebookissa
JaaTwitterissä (X)
Share on Linkdin
Share on Pinterest

Jätä kommentti